osa 1

Meillä on mieheni kanssa ollut jo useiden vuosien ajan tapana juosta parin päivän mittaisia taidemaratoneja sopivan tilaisuuden tullen. Lapsukaisemme eivät ole enää mitään vaippapyllyjä, mutta eivät myöskään vielä niin varttuneita ja arkisista elämäniloista kyllikseen ammentaneita, että jaksaisivat innostua loputtomasta määrästä taidetta. Toki he silloin tällöin lähtevät suosiolla näyttelyihin mukaan, mutta tällaiset viikonlopun mittaiset taiderietastelut ovat kertakaikkisesti vielä lasten kohdalla out of question. Emmekä pane tätä ollenkaan pahaksemme. Niinpä jätämme heidät toisinaan kotiin, lupaamme pizzarahaa ja leffailtaa ja sillä hyvä. Tälläkin kertaa lähdimme siis hyvillä mielin matkaan kaksin, suuntana Tallinna.