Tiedettä, taidetta ja perhosia

Tiedättehän sen tunteen, kun on aivan kertakaikkisen haltioitunut jostakin. Kun henki salpaantuu pelkästä ajatuksesta ja perhosia alkaa lentelemään vatsassa. (Perhosia vatsassa on kyllä vähän hassu, mutta varsin kuvaava sanonta.)

Olin viime viikolla Aalto-yliopiston ja Grafian järjestämässä Visualizing Knowledge -seminaarissa ja workshopissa inspiroitumassa ja oppimassa. Koin noiden päivien aikana tunteita laidasta laitaan. Oli esityksiä, joista ei oikein saanut kiinni. Mieleen muistui aidosti ne kouluaikojen kuolettavan tylsät luennot, joiden aikana ajatukset karkasivat tahtomattakin toisaalle ja silmäluomet tuntuivat raskailta.

Ja sitten oli niitä kirkkaita hetkiä, kun haltioitui näkemästään täysin. Datavisualisoinnin mahdollisuuksista, nopeasti liikkuvasta kuvavirrasta, visuaalisista oivalluksista, teknisestä taidokkuudesta. Siitä sisäisestä palosta, mikä saa kaivamaan tietoa loputtoman määrän ja muokkaamaan sitä visuaalisesti kiehtovaan ja ymmärrettävään muotoon. Kehittämään ilmaisua kerta toisensa jälkeen eteenpäin ja yhä uudelleen etsimään ennen näkemättömiä tajunnan räjäyttäviä tapoja kuvata ja kuvittaa.

Continue Reading

Koti ja luonnon värikartta

Koti on toisinaan levoton paikka. Ainakin tällaiselle sisustamisesta kiinnostuneelle kotona työskentelevälle suunnittelijalle. On päiviä, kun pitäisi tehdä keskittyneesti töitä ja katse lähteekin harhailemaan ympäri seiniä ja yht’äkkiä huomaakin raahaavansa vaatehuoneesta sinne unohtuneita julisteita ja grafiikan lehtiä.

Rakastan varsinkin keväisin valoa tulvivaa kotia, valkoisia seinäpintoja, joita vasten kaikenväriset maalaukset ja julisteet sujahtavat vaivatta. Kevät herättää aina jonkinlaisen uudistamisen tarpeen ja muutoshalun joka pistää muokkaamaan kodin sisustustakin uuteen uskoon. Vaikka keskellä yötä. Siinä vaiheessa vuorokautta, kun päässä ei liiku enää juurikaan järkeviä ajatuksia. Ja siitä huolimatta jokin sisustuslehden kuvassa oleva yksityiskohta saattaa kiinnittää huomioni ja käynnistää never-ending sisustusprojektin. Yöthän ovat siihen parasta aikaa.

Tai kiireiset työpäivät. Kuten tänään.

Continue Reading

Taide ja valaistuminen

Tämän viikon kantava teema on ehdottomasti ollut taide. Lehti- ja kirjataittojen välissä olen uppoutunut itselleni kaikkein omimpaan tekemisen muotoon – maalaamiseen. Olen sulkeutunut valkoisen kankaan äärellä omaan kuplaani ja ollut huomioimatta täysin auringonsäteiden paljastamien pölyhiukkasten yllättävää esiintuloa (ja siivoamista). Taide on kuulunut aina elämääni. Minusta piti tulla kuvataiteilija, mutta elämä päättikin toisin. Graafisen suunnittelijan maailmani on kuitenkin vuosi vuodelta täydentynyt yhä enemmän taiteen tekemisellä ja kokemisella.

Continue Reading

Välimeren turkoosit aallot

Mistähän johtuu, että usein äärirajoilla kokee olevansa eniten elossa? Kun pakkanen ja viima ovat kohmettaneet kasvot niin, että artikulointi muistuttaa vain haaleasti puhetta. Kun aamutreenissä vetää niin kovaa, että hikipisarat sumentavat näkökentän. Kun hiihtoladulla painaa verenmaku suussa ja huutaa mielessään ”Havuja perkele!” Kun kesäaamuna korvakäytävät täyttyvät valtaisalla lintujen konsertilla. Kun sade piiskaa vaakasuoraan kuin halkaistakseen kahtia. Kun Välimeren turkoosit aallot lyövät rantaan ja kirkkaat värit porautuvat otsalohkoon.

Continue Reading

Sisustustsunami ja fengshui

Onkohan se tämä alkavan kevään hento sirkutus, vai lisääntyneen valon verkkokalvoja kirkastava vaikutus, mikä käynnisti päässäni valtaisan sisustuksellisen muutostarpeen? Vai onko se kenties se sama ääri-ilmiö – lasteni huoneita perinpohjin mylläävä sisustustsunami – minkä valtaan itsekin jouduin? Saatan istua pitkiä aikoja tuijottelemassa kotimme nurkkauksia pohtien ilmapiiriä ja sisustuksellisten ratkaisujen toimivuutta. Fiilistelen valonsäteiden virtausta huoneiden eri sopukoihin ja erilaisten materiaalien kommunikointia ja keskinäistä dialogia. Myöhäiset illat ja alkuyön hiljaiset tunnit saavat muutosvoimat jylläämään villisti.

Continue Reading