Taidetta ja hyrinää

Istun yläkerrassa lapsen huoneen lattialla nuhjuisessa ajan hapertamassa yöpyjamassa ja yritän päästä kartalle. Aamu alkoi palohälytyksen kaltaisella äkkiherätyksellä. Naapurin tyttö seisoi ovella, omat nukkui autuaasti sängyissään. Kello oli liikaa, enkä tajunnut miksei puhelimen herätys ollutkaan hoitanut tehtäväänsä.

Continue Reading

Camouflage ja unelmien työhuone

Helsinki Contemporary, Annaleena Heiska, Camouflage

Wo-hoo! Toisinaan kun elämässä lähtee tapahtumaan tapahtuu. Otetaan nyt vaikka tämä viikonloppu. Perjantaina kirjoitin työhuoneen vuokrasopimuksen, viikko sitten en edes etsinyt työhuonetta. Kuulitteko, oma työhuone!

Hyvästi siis ympäri taloa levitetyt maalausvälineet ja kankaat! Hyvästi maalaustelinettä jyrsivä pieni assistenttini Aapo! Hyvästi ärtyneet ilmeet ja keskeytyneet maalaussessiot ja prosessit. Minulla on nyt oma työhuone!

Continue Reading

Taide – elämän mittainen matka

Virpi Vihervuori, Papu Galleria

Silloinkin oli helteinen kesä – niin kuin lapsuuden kesät muistoissa tuntuvat aina olleen. Nojasin auringon lämmittämää savupiippua vasten. Siristelin silmiä kirkkaassa paisteessa. Hahmottelin paperille alapuolelta erottuvaa maisemaa. Syreenipensaita, järven rantaan mutkittelevaa tietä. Naapurin postilaatikko ja pihakeinu. Talo, missä asui se ihana sairaanhoitajatäti, joka paikkasi usein kolhiintuneita polviani. Kotitalomme katolla, kaiken ulottumattomissa oli piilopaikkani, minne kiipesin kynät ja paperit mukanani. Taide ja taiteen maailma lumosivat minut.

Continue Reading

Tiedettä, taidetta ja perhosia

Tiedättehän sen tunteen, kun on aivan kertakaikkisen haltioitunut jostakin. Kun henki salpaantuu pelkästä ajatuksesta ja perhosia alkaa lentelemään vatsassa. (Perhosia vatsassa on kyllä vähän hassu, mutta varsin kuvaava sanonta.)

Olin viime viikolla Aalto-yliopiston ja Grafian järjestämässä Visualizing Knowledge -seminaarissa ja workshopissa inspiroitumassa ja oppimassa. Koin noiden päivien aikana tunteita laidasta laitaan. Oli esityksiä, joista ei oikein saanut kiinni. Mieleen muistui aidosti ne kouluaikojen kuolettavan tylsät luennot, joiden aikana ajatukset karkasivat tahtomattakin toisaalle ja silmäluomet tuntuivat raskailta.

Ja sitten oli niitä kirkkaita hetkiä, kun haltioitui näkemästään täysin. Datavisualisoinnin mahdollisuuksista, nopeasti liikkuvasta kuvavirrasta, visuaalisista oivalluksista, teknisestä taidokkuudesta. Siitä sisäisestä palosta, mikä saa kaivamaan tietoa loputtoman määrän ja muokkaamaan sitä visuaalisesti kiehtovaan ja ymmärrettävään muotoon. Kehittämään ilmaisua kerta toisensa jälkeen eteenpäin ja yhä uudelleen etsimään ennen näkemättömiä tajunnan räjäyttäviä tapoja kuvata ja kuvittaa.

Continue Reading

Koti ja luonnon värikartta

Koti on toisinaan levoton paikka. Ainakin tällaiselle sisustamisesta kiinnostuneelle kotona työskentelevälle suunnittelijalle. On päiviä, kun pitäisi tehdä keskittyneesti töitä ja katse lähteekin harhailemaan ympäri seiniä ja yht’äkkiä huomaakin raahaavansa vaatehuoneesta sinne unohtuneita julisteita ja grafiikan lehtiä.

Rakastan varsinkin keväisin valoa tulvivaa kotia, valkoisia seinäpintoja, joita vasten kaikenväriset maalaukset ja julisteet sujahtavat vaivatta. Kevät herättää aina jonkinlaisen uudistamisen tarpeen ja muutoshalun joka pistää muokkaamaan kodin sisustustakin uuteen uskoon. Vaikka keskellä yötä. Siinä vaiheessa vuorokautta, kun päässä ei liiku enää juurikaan järkeviä ajatuksia. Ja siitä huolimatta jokin sisustuslehden kuvassa oleva yksityiskohta saattaa kiinnittää huomioni ja käynnistää never-ending sisustusprojektin. Yöthän ovat siihen parasta aikaa.

Tai kiireiset työpäivät. Kuten tänään.

Continue Reading