Juna pysähtyy nytkähtäen. Outoa puhetta, sanat eivät erotu vieraasta nuotista. Asemarakennusten kylteissä versaaleilla kirjaimilla nimiä. ALMELO, HENGELO, ENSCHEDE. Tasaisessa maisemassa laiduntavat lehmät ovat vaihtuneet kaikkialle levittäytyneisiin polkupyörälaumoihin. Istun asemalaiturilla matkalaukkuni päällä. Ihmiset poistuvat kovaäänisesti keskustellen yksi toisensa jälkeen kaupungin uumeniin. Poskisuudelmia vaihdetaan. Kolme, lasken. Aika kuluu, asema hiljenee. Ympäröivä pimeys tiivistyy sakeaksi seinämäksi. Jännittynyt odotus vaihtuu pikkuhiljaa hiipiväksi huoleksi ja pettymykseksi. Eddie. Ainoa kiintopisteeni paikassa, mikä tulisi olemaan kotini seuraavat kolme kuukautta. Hollanti, Holland, The Netherlands.
Naistenpäivä – Hell Yes!
Tunnustan (häpeissäni), että vaikka olen kolmen tytön äiti ja yleensä lippu liehuen vaatimassa tytöille poikien kanssa yhtäläisiä oikeuksia, oli suhtautumiseni tähän naistenpäivään vähän väsynyt. Naistenpäivä – so what? Meinasin melkein hypätä päivän yli, teeskennellä välinpitämättömästi ettei sitä kertakaikkisesti edes ole. Ajattelin, että kun meillä täällä Suomessa naisten asiat on monellakin kansainvälisellä mittarilla mitattuna hyvin, jää naistenpäivän merkitys vain pinnalliseksi sanahelinäksi. Että päivän annin voi tiivistää töissä tarjotuksi suklaakonvehdiksi, liikkeiden tarjouskampanjoiksi tai kukkakauppojen lisääntyneeksi myynniksi. Että tärkeä viesti naisten tasa-arvoisesta kohtelusta yhteiskunnan eri osa-alueilla hukkuu kaiken pinnallisen diibadaaban alle.
Elä oma tarinasi todeksi
”Olen urani aikana saanut vaikuttua itseäni viisaampien ajattelijoiden oivalluksista. Yksi heistä on suuri Martin Buber, joka kiteytti olennaisen nerokkaasti: ”Elämän kruunu ei sittenkään ole onnellisuus, vaan uskallus elää oma tarina täydeksi ja todeksi.” Tämä lainaus on Jari Sarasvuon Stronghold-postituslistalta. ”Tekemillämme valinnoilla on suuri vaikutus siihen, minkälaisiksi elämämme muodostuvat…. arjen ahtaus todellakin johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta” – todellakin!