Tunnustan (häpeissäni), että vaikka olen kolmen tytön äiti ja yleensä lippu liehuen vaatimassa tytöille poikien kanssa yhtäläisiä oikeuksia, oli suhtautumiseni tähän naistenpäivään vähän väsynyt. Naistenpäivä – so what? Meinasin melkein hypätä päivän yli, teeskennellä välinpitämättömästi ettei sitä kertakaikkisesti edes ole. Ajattelin, että kun meillä täällä Suomessa naisten asiat on monellakin kansainvälisellä mittarilla mitattuna hyvin, jää naistenpäivän merkitys vain pinnalliseksi sanahelinäksi. Että päivän annin voi tiivistää töissä tarjotuksi suklaakonvehdiksi, liikkeiden tarjouskampanjoiksi tai kukkakauppojen lisääntyneeksi myynniksi. Että tärkeä viesti naisten tasa-arvoisesta kohtelusta yhteiskunnan eri osa-alueilla hukkuu kaiken pinnallisen diibadaaban alle.