Eilen se sitten avattiin maailmalle, nimittäin Habitare! Olen odottanut niin jännityksellä jokavuotista sisustuksen ja trendien kavalkaadia, että hädin tuskin olen pysynyt nahoissani.

Olihan siellä ihmeteltävää usean suuren hallin verran. Niin paljon, ettei yksi päivä riittänyt kaiken kokemiseen ja läpikäymiseen. Peilejä, reheviä kuoseja, yksityiskohtia, vedenvihreää, vaaleaa turkoosia, vaaleanpunaista, luonnonmateriaaleja, kierrätettyä, ekologista, laadukasta, pelkistettyä, yllättävää. Ja silti, jossain vaiheessa osastoilla puikkelehtiessani ja elämyksiä ahnehtiessani koin pienen pettymyksen ailahduksen. Tässäkö tämä nyt oli? Eikö muuta? Tiedättehän, se tyhjyyden tunne, mikä saapuu usein suurten tunteiden vanavedessä. Kotimatkalla kaikkea kokemaani  sulatellessani havahduin tajuamaan, miten mahdottoman elämyshakuinen minustakin on tullut. Lisää, lisää hurmosta!