Kesäkuun alku saa väistämättä tuntemaan kuplivaa iloa. Koulut ovat ohi tältä erää ja koittaa kesän mittainen vapaus. On juhlan aika.
Juhlan aika
Torilla tavataan!
Lakkasin hengittämästä. Aika pysähtyi. Katseeni kiinnittyi urheiluhallin voimistelumatolle. Ympäröivä maailma vaimeni.
Tervetuloa kesä ja tylsyys
Nyt sen uskaltaa jo todeta ääneen. Kesältä tämä tuntuu. Vaikka tänään tihuuttaa vettä ja pohjoistuuli yrittää vakuuttaa, ettei kesästä muka ole tietoakaan, minua ei saa perumaan puheitani.
Naiset joita ajattelen öisin
“Minä olen M. Olen 43-vuotias. Olen vuosien varrella lukemattomina öinä ajatellut naisia – eikä se liity mitenkään seksiin. Olen ajatellut naisia niinä unettomina öinä, kun elämä/miesasiat/asenne ovat tolaltaan ja tuntuu, ettei se kauhea suden hetki pääty ikinä. Noina öinä olen kerännyt itselleni näkymätöntä historiallisten naisten henkivartiokaartia, suojeluspyhimyksiä, jotka johdattavat eteenpäin.”
Ystäväni Paul Osipow
”Suomessa sitä on tavallaan yksin, sillä eihän tämä meidän taidemaailmamme ole kauhean rikas ja monipuolinen. Ehkä minä olen käynyt itseni kanssa sellaista dialogia, jota kaverit muualla käyvät toistensa kanssa. Naapuriateljeessa voi olla taiteilija, joka tekee jotain aivan erilaista kuin itse. He käyvät nuo keskustelut toistensa kanssa, minä keksin itselleni kavereita.”