Hurmaavan viettelevä Habitare

Habitare 2018, Asun-lehti

Eilen se sitten avattiin maailmalle, nimittäin Habitare! Olen odottanut niin jännityksellä jokavuotista sisustuksen ja trendien kavalkaadia, että hädin tuskin olen pysynyt nahoissani.

Olihan siellä ihmeteltävää usean suuren hallin verran. Niin paljon, ettei yksi päivä riittänyt kaiken kokemiseen ja läpikäymiseen. Peilejä, reheviä kuoseja, yksityiskohtia, vedenvihreää, vaaleaa turkoosia, vaaleanpunaista, luonnonmateriaaleja, kierrätettyä, ekologista, laadukasta, pelkistettyä, yllättävää. Ja silti, jossain vaiheessa osastoilla puikkelehtiessani ja elämyksiä ahnehtiessani koin pienen pettymyksen ailahduksen. Tässäkö tämä nyt oli? Eikö muuta? Tiedättehän, se tyhjyyden tunne, mikä saapuu usein suurten tunteiden vanavedessä. Kotimatkalla kaikkea kokemaani  sulatellessani havahduin tajuamaan, miten mahdottoman elämyshakuinen minustakin on tullut. Lisää, lisää hurmosta!

Continue Reading

Tunne väri

Iittalan Mari-skooli, Artek, Alvar Aalto tuoli 66, Tikkurilan Henna(M411) sävyllä maalattu seinä.

Usein toisten elämä tuntuu niin paljon jännittävämmältä kuin tämä oma lapsiperhearjen täyttämä elämä. Ja blogien ja sisustuslehtien kodit, ne ne vasta jännittäviä ja ihania onkin. Kaikki ne kuvissa tiuhaan esiintyvät ihanat esineet ja huonekalut – Marimekon Uurna-vaasit, Louis Poulsenin VL45 Radiohus -valaisimet, (jälleen yksi valaisin, mikä sopisi niin hyvin kokoelmaani) Finarten ihanat matot, joista vielä vain haaveilen.

Continue Reading

Kaikki se valo jota emme näe

Lukuvinkki: Kaikki se valo jota emme näe

Joskus sitä kesken lauseen pysähtyy miettimään, että mä teen vielä tän yhden jutun ja sitten huilaan ja hetikohta onkin taas pää ja kalenteri täynnä kaikkea mihin yhden ihmiselon aika ei riitä. Koko ajan pitää juosta, mennä ja tehdä niin mahdottomasti. Yrittää napata vauhdista, tavoitella kaikkea. Käyttää hyödyllisesti jokainen hetki.

Continue Reading

Camouflage ja unelmien työhuone

Helsinki Contemporary, Annaleena Heiska, Camouflage

Wo-hoo! Toisinaan kun elämässä lähtee tapahtumaan tapahtuu. Otetaan nyt vaikka tämä viikonloppu. Perjantaina kirjoitin työhuoneen vuokrasopimuksen, viikko sitten en edes etsinyt työhuonetta. Kuulitteko, oma työhuone!

Hyvästi siis ympäri taloa levitetyt maalausvälineet ja kankaat! Hyvästi maalaustelinettä jyrsivä pieni assistenttini Aapo! Hyvästi ärtyneet ilmeet ja keskeytyneet maalaussessiot ja prosessit. Minulla on nyt oma työhuone!

Continue Reading

Deadline ja kirpputorien aarteet

Vanha valokuva-albumi ja palkintolautanen

Tiedättekö ne hetket, kun pitäisi paahtaa täysillä, deadline lähestyy vääjäämättä ja kaikki energia tulisi suunnata käsillä olevaan työhön? Sanotaan nyt vaikka to-do-listalla oleviin hakemuksiin, tarjouspyyntöihin tai laskutukseen. Ei siis niin luoviin juttuihin. Juuri näillä kiivailla kuolemanviivan hetkillä minulle iskeytyy toisinaan jarrut päälle. Kertakaikkisesti. Mieleen tulee hirveä määrä kaikkea muuta juuri sillä hetkellä tuikitärkeää HETI toteutettavaa askaretta. Vähän niinkuin haahuilisi päämäärättömästi kirpputorien tavaraviidakossa löytöjen toivossa itsekseen kiukutellen, pystymättä tarttumaan oikein kunnolla mihinkään. (Suunnittelutöiden kanssa ei jostain syystä tätä kiukuttelua ilmene.) No, toki tähän liittyy pieni stressinpoikanenkin, mikä saattaa valvottaa toisinaan öiseen aikaan suunnittelemassa maata mullistavia projekteja. Pimeässä maatessa kulkeutuu makuuhuoneessa vaeltelevien puiden varjojen mukana mitä ihmeellisimpiin sfääreihin. Työt jää niin sanotusti päälle.

Continue Reading