creativity and inspirations
Hei, nimeni on Jorgos. Tai Dimitrios, tai kenties Nikolaos. Niin hulluna olen Välimeren alueen ruokaan, että uskon edellisessä elämässäni olleeni kreikkalainen, ehkäpä salskea lammaspaimen. Vuorilla ja oliivilehdoissa vaelteleva nuorukainen, joka herää auringon nousun myötä, tarttuu kyhmyräiseen kävelykeppiinsä ja lähtee iloisesti vihellellen laskemaan lampaitaan.
Vaikka tämä blogi ei nyt varsinaisesti olekaan mikään ruokablogi, enkä minä varsinaisesti mikään viiden tähden kokki, kirvoitti alkuvuonna postaamani tomaattikeiton resepti tutuilta vuolaasti kiitoksia. Oli kuulemma pelastanut monen perheellisen viikkoruokalistan. Tuo kyseinen keittohan on siitä ihmeellinen kasvisherkku, että se maistuu myös lapsille. Tämä on testattu useaan otteeseen täällä kotinurkillakin. Meidän neidit saattaa vetää kattilassa olevan keiton koulun jälkeen ihan vain välipalaksi. (Vaikka olisin tarkoituksella tehnyt sitä suuren satsin tulevia kiireisiä työpäiviä ja lounaita silmällä pitäen…)
Vihaan ruoanlaittoa. Tai, no okei, viha on ehkä liian vahva sana kuvaamaan tunnetta, mutta jatkuva hellan ääressä seisominen ja arkiruoan laittaminen ei nyt vaan päivästä toiseen hirveästi nappaa. ”Arkiruoka” kuulostaa jo sananakin äärettömän tylsältä. Makaronilaatikolta ja pakastevihannesnakkikeitolta. And don’t take me wrong, noissa ruuissa ei ole mitään vikaa.