Loma on ihmisen parasta aikaa

Kroatian turkoosit rannat

Mistä on hyvä loma tehty? Auringon nousun ja laskun väliin jäävistä ennalta määrittelemättömistä hetkistä, kun päivän kulkua ohjaavat mielihalut ja hetkelliset tarpeet. Liikuntaa jos huvittaa, ruokaa kun on nälkä. Uimista kristallinkirkkaassa vedessä. Kalaparvien seuraamista vedenalaisten kallioiden rosoisilla pinnoilla. Auringon lämpöön kietoutumista. Nukahtamista kirja kädessä rannalle, heräämistä aaltojen pauhuun. Ajan verkkaista lipumista, ajantajun häviämistä.

Continue Reading

“On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät”

Juna pysähtyy nytkähtäen. Outoa puhetta, sanat eivät erotu vieraasta nuotista. Asemarakennusten kylteissä versaaleilla kirjaimilla nimiä. ALMELO, HENGELO, ENSCHEDE. Tasaisessa maisemassa laiduntavat lehmät ovat vaihtuneet kaikkialle levittäytyneisiin polkupyörälaumoihin. Istun asemalaiturilla matkalaukkuni päällä. Ihmiset poistuvat kovaäänisesti keskustellen yksi toisensa jälkeen kaupungin uumeniin. Poskisuudelmia vaihdetaan. Kolme, lasken. Aika kuluu, asema hiljenee. Ympäröivä pimeys tiivistyy sakeaksi seinämäksi. Jännittynyt odotus vaihtuu pikkuhiljaa hiipiväksi huoleksi ja pettymykseksi. Eddie. Ainoa kiintopisteeni paikassa, mikä tulisi olemaan kotini seuraavat kolme kuukautta. Hollanti, Holland, The Netherlands.

Continue Reading

Välimeren turkoosit aallot

Mistähän johtuu, että usein äärirajoilla kokee olevansa eniten elossa? Kun pakkanen ja viima ovat kohmettaneet kasvot niin, että artikulointi muistuttaa vain haaleasti puhetta. Kun aamutreenissä vetää niin kovaa, että hikipisarat sumentavat näkökentän. Kun hiihtoladulla painaa verenmaku suussa ja huutaa mielessään ”Havuja perkele!” Kun kesäaamuna korvakäytävät täyttyvät valtaisalla lintujen konsertilla. Kun sade piiskaa vaakasuoraan kuin halkaistakseen kahtia. Kun Välimeren turkoosit aallot lyövät rantaan ja kirkkaat värit porautuvat otsalohkoon.

Continue Reading