Pakkauslista

leijonaharjaskani

Jos säikähditte viime postauksen jälkeen, että ihanko sitä ollaan täällä elämään uupuneita ja unfollaamassa kertakaikkisesti kaikkea, niin kerronpa vain, että täällä voidaan taas oikein mainiosti. Katse on suuntautunut yläviistoon. Luvassa on edelleen paljon vaakatasossa itsensä ja auringonsäteiden keräilyä, lämpöä ja kaikenlaista ulkoista ja sisäistä öljyämistä. Vielä hetken kuitenkin keräilen itseäni takapihalla mustarastaan säestyksellä ja valmistaudun lentoon lähtöön voimia vaativan siirtymäriitin – mitä kutsutaan pakkaamiseksi – myötä.

Continue Reading

Naiset joita ajattelen öisin

TREsalon, ja Helsinki Contemporaryn naistenpäivän aamiaisella.

“Minä olen M. Olen 43-vuotias. Olen vuosien varrella lukemattomina öinä ajatellut naisia ­– eikä se liity mitenkään seksiin. Olen ajatellut naisia niinä unettomina öinä, kun elämä/miesasiat/asenne ovat tolaltaan ja tuntuu, ettei se kauhea suden hetki pääty ikinä. Noina öinä olen kerännyt itselleni näkymätöntä historiallisten naisten henkivartiokaartia, suojeluspyhimyksiä, jotka johdattavat eteenpäin.”

Continue Reading

Äiti menee yökylään, heippa!

Aamuinti ja paljaat varpaat laiturilla

”Olen mökillä pe-su teinien kanssa ja mulle kelpais seura ihan milloin vain.” Tällainen viesti tupsahti kolmen naisen WhatsApp-ryhmään torstaina. Elämä on siitä vekkulia, että tällainenkin pikapikaa ilmoille heitetty kepeä kutsu, mikä ei sisällä vaatimuksia, ei pakkoa, saattaa jopa vastoin kaikkia ennakko-odotuksia toteutua. Kun kyseessä on kolme perhettä, joiden lasten yhteenlasketut viikottaiset harrastetuntimäärät liikkuvat kolminumeroisissa luvuissa, on lähes lottovoitto saada mahdutettua tällainen ex tempore mökkivisiitti kalenteriin. Mutta toisinaan elämä yllättää iloisesti.

Continue Reading

Loma on ihmisen parasta aikaa

Kroatian turkoosit rannat

Mistä on hyvä loma tehty? Auringon nousun ja laskun väliin jäävistä ennalta määrittelemättömistä hetkistä, kun päivän kulkua ohjaavat mielihalut ja hetkelliset tarpeet. Liikuntaa jos huvittaa, ruokaa kun on nälkä. Uimista kristallinkirkkaassa vedessä. Kalaparvien seuraamista vedenalaisten kallioiden rosoisilla pinnoilla. Auringon lämpöön kietoutumista. Nukahtamista kirja kädessä rannalle, heräämistä aaltojen pauhuun. Ajan verkkaista lipumista, ajantajun häviämistä.

Continue Reading

“On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät”

Juna pysähtyy nytkähtäen. Outoa puhetta, sanat eivät erotu vieraasta nuotista. Asemarakennusten kylteissä versaaleilla kirjaimilla nimiä. Almelo, Hengelo, Enschede. Tasaisessa maisemassa laiduntavat lehmät ovat vaihtuneet kaikkialle levittäytyneisiin polkupyörälaumoihin. Istun asemalaiturilla matkalaukkuni päällä. Ihmiset poistuvat kovaäänisesti keskustellen yksi toisensa jälkeen kaupungin uumeniin. Poskisuudelmia vaihdetaan. Kolme, lasken. Aika kuluu, asema hiljenee. Ympäröivä pimeys tiivistyy sakeaksi seinämäksi. Jännittynyt odotus vaihtuu pikkuhiljaa hiipiväksi huoleksi ja pettymykseksi. Eddie. Ainoa kiintopisteeni paikassa, mikä tulisi olemaan kotini seuraavat kolme kuukautta. Hollanti, Holland, The Netherlands.

Continue Reading