Jos olet koskaan vieraillut Kööpenhaminassa, niin tiedät, että myös pyöräillessä voi näyttää rennon tyylikkäältä. Tai no, tiedät, että tanskalaiset näyttävät myös pyöräillessään rennon tyylikkäiltä. Niin tummiin sonnustautuneet huolettomasti kaulahuiveihin kietoutuneet töihin kiiruhtavat aikuiset, kuin nahkakenkiin ja villakangastakkeihin puetut punaposkiset lapsukaisetkin, jotka matkustavat pyörän edessä kuljetusvaunussa. Tyylikkäitä kuin mitkä, sanon minä!
Hurmaavan viettelevä Habitare
Eilen se sitten avattiin maailmalle, nimittäin Habitare! Olen odottanut niin jännityksellä jokavuotista sisustuksen ja trendien kavalkaadia, että hädin tuskin olen pysynyt nahoissani.
Olihan siellä ihmeteltävää usean suuren hallin verran. Niin paljon, ettei yksi päivä riittänyt kaiken kokemiseen ja läpikäymiseen. Peilejä, reheviä kuoseja, yksityiskohtia, vedenvihreää, vaaleaa turkoosia, vaaleanpunaista, luonnonmateriaaleja, kierrätettyä, ekologista, laadukasta, pelkistettyä, yllättävää. Ja silti, jossain vaiheessa osastoilla puikkelehtiessani ja elämyksiä ahnehtiessani koin pienen pettymyksen ailahduksen. Tässäkö tämä nyt oli? Eikö muuta? Tiedättehän, se tyhjyyden tunne, mikä saapuu usein suurten tunteiden vanavedessä. Kotimatkalla kaikkea kokemaani sulatellessani havahduin tajuamaan, miten mahdottoman elämyshakuinen minustakin on tullut. Lisää, lisää hurmosta!
Tunne väri
Usein toisten elämä tuntuu niin paljon jännittävämmältä kuin tämä oma lapsiperhearjen täyttämä elämä. Ja blogien ja sisustuslehtien kodit, ne ne vasta jännittäviä ja ihania onkin. Kaikki ne kuvissa tiuhaan esiintyvät ihanat esineet ja huonekalut – Marimekon Uurna-vaasit, Louis Poulsenin VL45 Radiohus -valaisimet, (jälleen yksi valaisin, mikä sopisi niin hyvin kokoelmaani) Finarten ihanat matot, joista vielä vain haaveilen.
Koti ja luonnon värikartta
Koti on toisinaan levoton paikka. Ainakin tällaiselle sisustamisesta kiinnostuneelle kotona työskentelevälle suunnittelijalle. On päiviä, kun pitäisi tehdä keskittyneesti töitä ja katse lähteekin harhailemaan ympäri seiniä ja yht’äkkiä huomaakin raahaavansa vaatehuoneesta sinne unohtuneita julisteita ja grafiikan lehtiä.
Rakastan varsinkin keväisin valoa tulvivaa kotia, valkoisia seinäpintoja, joita vasten kaikenväriset maalaukset ja julisteet sujahtavat vaivatta. Kevät herättää aina jonkinlaisen uudistamisen tarpeen ja muutoshalun joka pistää muokkaamaan kodin sisustustakin uuteen uskoon. Vaikka keskellä yötä. Siinä vaiheessa vuorokautta, kun päässä ei liiku enää juurikaan järkeviä ajatuksia. Ja siitä huolimatta jokin sisustuslehden kuvassa oleva yksityiskohta saattaa kiinnittää huomioni ja käynnistää never-ending sisustusprojektin. Yöthän ovat siihen parasta aikaa.
Tai kiireiset työpäivät. Kuten tänään.
Sisustustsunami ja fengshui
Onkohan se tämä alkavan kevään hento sirkutus, vai lisääntyneen valon verkkokalvoja kirkastava vaikutus, mikä käynnisti päässäni valtaisan sisustuksellisen muutostarpeen? Vai onko se kenties se sama ääri-ilmiö – lasteni huoneita perinpohjin mylläävä sisustustsunami – minkä valtaan itsekin jouduin? Saatan istua pitkiä aikoja tuijottelemassa kotimme nurkkauksia pohtien ilmapiiriä ja sisustuksellisten ratkaisujen toimivuutta. Fiilistelen valonsäteiden virtausta huoneiden eri sopukoihin ja erilaisten materiaalien kommunikointia ja keskinäistä dialogia. Myöhäiset illat ja alkuyön hiljaiset tunnit saavat muutosvoimat jylläämään villisti.