Mitä ilmeisimmin podin koko alkukesän työntäyteisen kevään jälkeistä maanista huumaa, minkä johdosta päässäni syntyi jatkuvalla syötöllä villejä ideoita ja keskinkertaisia tekstinpätkiä, joilla olen kiusannut teitä säännöllisesti. Maniasta toinnuttuani olen vajonnut jonkinsortin ”minua ei kiinnosta mikään” -tilaan, minkä johdosta epäilen ja toivon, että tätä seuraa kohtapuoliin ”jotain voisi tehdä” -tila. Toivon mukaan etenevään taudinkuvaan kuuluu vähemmän ärsytystä ja enemmän innostumista.
Stressi tuhoaa aivoja
“Luonto on upeimmillaan ja valmistautuu siirtymään kesäaikaan silloin kun kaksoset syntyvät. Kukat kukkivat ja tuoksuvat tuhansissa väreissä ja koko ajan syntyy jotakin uutta entisten lisäksi. Näin se tuntuu olevan kaksosillakin, jotka eivät turhan pitkäksi aikaa malta pysähtyä samoihin maisemiin. Koko ajan pitää olla vireillä joku uusi idea tai mieluummin useampia yhtä aikaa.”
Torilla tavataan!
Lakkasin hengittämästä. Aika pysähtyi. Katseeni kiinnittyi urheiluhallin voimistelumatolle. Ympäröivä maailma vaimeni.
Tervetuloa kesä ja tylsyys
Nyt sen uskaltaa jo todeta ääneen. Kesältä tämä tuntuu. Vaikka tänään tihuuttaa vettä ja pohjoistuuli yrittää vakuuttaa, ettei kesästä muka ole tietoakaan, minua ei saa perumaan puheitani.
Aivot hälytystilassa
Epäilen happimyrkytystä. Endorfiinien tuottamaa humalatilaa. Ehkä tuo Kaapelitehdas onkin minulle liikaa. Yli-inspiroidun, en mahdu ääriviivojeni sisään.