Äiti menee yökylään, heippa!

Aamuinti ja paljaat varpaat laiturilla

”Olen mökillä pe-su teinien kanssa ja mulle kelpais seura ihan milloin vain.” Tällainen viesti tupsahti kolmen naisen WhatsApp-ryhmään torstaina. Elämä on siitä vekkulia, että tällainenkin pikapikaa ilmoille heitetty kepeä kutsu, mikä ei sisällä vaatimuksia, ei pakkoa, saattaa jopa vastoin kaikkia ennakko-odotuksia toteutua. Kun kyseessä on kolme perhettä, joiden lasten yhteenlasketut viikottaiset harrastetuntimäärät liikkuvat kolminumeroisissa luvuissa, on lähes lottovoitto saada mahdutettua tällainen ex tempore mökkivisiitti kalenteriin. Mutta toisinaan elämä yllättää iloisesti.

Continue Reading

Kesäkurpitsa taipuu moneen

Vaikka tämä blogi ei nyt varsinaisesti olekaan mikään ruokablogi, enkä minä varsinaisesti mikään viiden tähden kokki, kirvoitti alkuvuonna postaamani tomaattikeiton resepti tutuilta vuolaasti kiitoksia. Oli kuulemma pelastanut monen perheellisen viikkoruokalistan. Tuo kyseinen keittohan on siitä ihmeellinen kasvisherkku, että se maistuu myös lapsille. Tämä on testattu useaan otteeseen täällä kotinurkillakin. Meidän neidit saattaa vetää kattilassa olevan keiton koulun jälkeen ihan vain välipalaksi. (Vaikka olisin tarkoituksella tehnyt sitä suuren satsin tulevia kiireisiä työpäiviä ja lounaita silmällä pitäen…)

Continue Reading

Kesäkunto

Virpi Vihervuori, kesäkunto

– Äiti sä olet ihan hullu. Ei vitsi sä näytät ihan sikanaurettavalta! totesi lapsi naurusta ulvoen. – Niin olenkin ja näytänkin, sanoin ja sain vaivoin peiteltyä kehujen aiheuttaman mielihyvän äänestäni.

Sillä mikä voisikaan olla keski-ikäiselle suurempi kehu. Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta minulle yksi kamalimmista ikääntymisen kauhuskenaarioista on se, etten uskaltaisi enää heittäytyä, asettautua naurunalaiseksi ja leikkiä. Istuisin vain niin sanotusti pierua pidätellen ja pelkäisin nolaavani itseni. Niinkuin perustylsä keski-ikäinen konsanaan. Ja jos ei tämä kesäisen huumaava lämpöaalto saa edes vähän hulluttelemaan, niin mikä sitten?

Continue Reading

Paras mahdollinen elämä

Follow my blog with Bloglovin

Lupasit itsellesi eilen, että huomenna… Kuulostaako tutulta? Usein elämänmuutos aloitetaan vuodenvaihteessa, tammikuussa, maanantaina tai huomenna. Ja usein se jää aloittamatta. Uuteen elämään ja uusiin tapoihin siirtyminen tuntuu suurelta harppaukselta, jos ajattelee, että uusi elämä pitää aloittaa täysin puhtaalta pöydältä ja muuttaa kaikki tavat kertaheitolla. Luova ajattelija Jari Sarasvuo (jota olen siteerannut myös Elä oma tarinasi todeksi -postauksessani) on sanonut, että ihmiset eivät tee suuria asioita siitä yksinkertaisesta syystä, että pienet asiat jäävät tekemättä. Suuria asioita ei voi tehdä yksin, koska ne koostuvat pienistä asioista. Ja pienet asiat taas jäävät usein tekemättä rohkeuden puutteen vuoksi. On vaikeaa alkaa ponnistelemaan paremman huomisen puolesta, jos voi pysytellä tutulla ja turvallisella mukavuusalueella.

Continue Reading