creativity and inspirations
Olemme laskeutuneet arkeen. Emme olisi halunneet vielä, emme toden totta, vaikka syksyn tulo ja arjen kyytiin solahtaminen onkin sujunut ihmeen mutkattomasti. Vain hetki sitten, lomaltapaluupäivänä pulahdimme (kaihoisasti) hotellin altaan viileyteen, tankkasimme itseämme paksulla kermaisella jogurtilla ja kullankeltaisella vuoristohunajalla.
Jos säikähditte viime postauksen jälkeen, että ihanko sitä ollaan täällä elämään uupuneita ja unfollaamassa kertakaikkisesti kaikkea, niin kerronpa vain, että täällä voidaan taas oikein mainiosti. Katse on suuntautunut yläviistoon. Luvassa on edelleen paljon vaakatasossa itsensä ja auringonsäteiden keräilyä, lämpöä ja kaikenlaista ulkoista ja sisäistä öljyämistä. Vielä hetken kuitenkin keräilen itseäni takapihalla mustarastaan säestyksellä ja valmistaudun lentoon lähtöön voimia vaativan siirtymäriitin – mitä kutsutaan pakkaamiseksi – myötä.
Mitä ilmeisimmin podin koko alkukesän työntäyteisen kevään jälkeistä maanista huumaa, minkä johdosta päässäni syntyi jatkuvalla syötöllä villejä ideoita ja keskinkertaisia tekstinpätkiä, joilla olen kiusannut teitä säännöllisesti. Maniasta toinnuttuani olen vajonnut jonkinsortin ”minua ei kiinnosta mikään” -tilaan, minkä johdosta epäilen ja toivon, että tätä seuraa kohtapuoliin ”jotain voisi tehdä” -tila. Toivon mukaan etenevään taudinkuvaan kuuluu vähemmän ärsytystä ja enemmän innostumista.
Hei, nimeni on Jorgos. Tai Dimitrios, tai kenties Nikolaos. Niin hulluna olen Välimeren alueen ruokaan, että uskon edellisessä elämässäni olleeni kreikkalainen, ehkäpä salskea lammaspaimen. Vuorilla ja oliivilehdoissa vaelteleva nuorukainen, joka herää auringon nousun myötä, tarttuu kyhmyräiseen kävelykeppiinsä ja lähtee iloisesti vihellellen laskemaan lampaitaan.
“Luonto on upeimmillaan ja valmistautuu siirtymään kesäaikaan silloin kun kaksoset syntyvät. Kukat kukkivat ja tuoksuvat tuhansissa väreissä ja koko ajan syntyy jotakin uutta entisten lisäksi. Näin se tuntuu olevan kaksosillakin, jotka eivät turhan pitkäksi aikaa malta pysähtyä samoihin maisemiin. Koko ajan pitää olla vireillä joku uusi idea tai mieluummin useampia yhtä aikaa.”