Taidetta ja hyrinää

Istun yläkerrassa lapsen huoneen lattialla nuhjuisessa ajan hapertamassa yöpyjamassa ja yritän päästä kartalle. Aamu alkoi palohälytyksen kaltaisella äkkiherätyksellä. Naapurin tyttö seisoi ovella, omat nukkui autuaasti sängyissään. Kello oli liikaa, enkä tajunnut miksei puhelimen herätys ollutkaan hoitanut tehtäväänsä.

Continue Reading

Äiti menee yökylään, heippa!

Aamuinti ja paljaat varpaat laiturilla

”Olen mökillä pe-su teinien kanssa ja mulle kelpais seura ihan milloin vain.” Tällainen viesti tupsahti kolmen naisen WhatsApp-ryhmään torstaina. Elämä on siitä vekkulia, että tällainenkin pikapikaa ilmoille heitetty kepeä kutsu, mikä ei sisällä vaatimuksia, ei pakkoa, saattaa jopa vastoin kaikkia ennakko-odotuksia toteutua. Kun kyseessä on kolme perhettä, joiden lasten yhteenlasketut viikottaiset harrastetuntimäärät liikkuvat kolminumeroisissa luvuissa, on lähes lottovoitto saada mahdutettua tällainen ex tempore mökkivisiitti kalenteriin. Mutta toisinaan elämä yllättää iloisesti.

Continue Reading

Kaikki se valo jota emme näe

Lukuvinkki: Kaikki se valo jota emme näe

Joskus sitä kesken lauseen pysähtyy miettimään, että mä teen vielä tän yhden jutun ja sitten huilaan ja hetikohta onkin taas pää ja kalenteri täynnä kaikkea mihin yhden ihmiselon aika ei riitä. Koko ajan pitää juosta, mennä ja tehdä niin mahdottomasti. Yrittää napata vauhdista, tavoitella kaikkea. Käyttää hyödyllisesti jokainen hetki.

Continue Reading

Camouflage ja unelmien työhuone

Helsinki Contemporary, Annaleena Heiska, Camouflage

Wo-hoo! Toisinaan kun elämässä lähtee tapahtumaan tapahtuu. Otetaan nyt vaikka tämä viikonloppu. Perjantaina kirjoitin työhuoneen vuokrasopimuksen, viikko sitten en edes etsinyt työhuonetta. Kuulitteko, oma työhuone!

Hyvästi siis ympäri taloa levitetyt maalausvälineet ja kankaat! Hyvästi maalaustelinettä jyrsivä pieni assistenttini Aapo! Hyvästi ärtyneet ilmeet ja keskeytyneet maalaussessiot ja prosessit. Minulla on nyt oma työhuone!

Continue Reading