creativity and inspirations
osa 2
Edellisestä Tallinna-postauksestani kerkesi vierähtää tovi jos toinenkin. Kävi nimittäin niin, että minusta kehkeytyi syksyn aikana ihan mahdoton reissunainen. Viikot ovat olleet aika ajoin niin vauhdikkaita, etten tunnista omaa elämääni.
osa 1
Meillä on mieheni kanssa ollut jo useiden vuosien ajan tapana juosta parin päivän mittaisia taidemaratoneja sopivan tilaisuuden tullen. Lapsukaisemme eivät ole enää mitään vaippapyllyjä, mutta eivät myöskään vielä niin varttuneita ja arkisista elämäniloista kyllikseen ammentaneita, että jaksaisivat innostua loputtomasta määrästä taidetta. Toki he silloin tällöin lähtevät suosiolla näyttelyihin mukaan, mutta tällaiset viikonlopun mittaiset taiderietastelut ovat kertakaikkisesti vielä lasten kohdalla out of question. Emmekä pane tätä ollenkaan pahaksemme. Niinpä jätämme heidät toisinaan kotiin, lupaamme pizzarahaa ja leffailtaa ja sillä hyvä. Tälläkin kertaa lähdimme siis hyvillä mielin matkaan kaksin, suuntana Tallinna.
Jos olet koskaan vieraillut Kööpenhaminassa, niin tiedät, että myös pyöräillessä voi näyttää rennon tyylikkäältä. Tai no, tiedät, että tanskalaiset näyttävät myös pyöräillessään rennon tyylikkäiltä. Niin tummiin sonnustautuneet huolettomasti kaulahuiveihin kietoutuneet töihin kiiruhtavat aikuiset, kuin nahkakenkiin ja villakangastakkeihin puetut punaposkiset lapsukaisetkin, jotka matkustavat pyörän edessä kuljetusvaunussa. Tyylikkäitä kuin mitkä, sanon minä!
Viikko sitten makasin Tallinnassa 12. kerroksessa hotellin puhtaille tuoksuvissa lakanoissa. Hotellihuoneeseen siivilöityvä valkoinen kesävalo sai kasvojeni ihon näyttämään hekumallisen kauniilta. (Ja minun epätasainen ihoni näyttää harvoin hekumalliselta.) Makuuasennossa otetuissa selfieissä poimut silenivät ja normaalisti raskaina roikkuvat silmäluometkin näyttivät lähinnä raukeilta. Viestittelin ystävälleni, että jatkossa minua saa kuvata vain makuuasennossa vähintään kaksitoista kerrosta maanpinnan yläpuolella taivaallisessa valonkajossa. Tällä kertaa ei ollut tarvetta minkään sortin beautyfilttereille.
”Suomessa sitä on tavallaan yksin, sillä eihän tämä meidän taidemaailmamme ole kauhean rikas ja monipuolinen. Ehkä minä olen käynyt itseni kanssa sellaista dialogia, jota kaverit muualla käyvät toistensa kanssa. Naapuriateljeessa voi olla taiteilija, joka tekee jotain aivan erilaista kuin itse. He käyvät nuo keskustelut toistensa kanssa, minä keksin itselleni kavereita.”