Taidetta ja hyrinää

Istun yläkerrassa lapsen huoneen lattialla nuhjuisessa ajan hapertamassa yöpyjamassa ja yritän päästä kartalle. Aamu alkoi palohälytyksen kaltaisella äkkiherätyksellä. Naapurin tyttö seisoi ovella, omat nukkui autuaasti sängyissään. Kello oli liikaa, enkä tajunnut miksei puhelimen herätys ollutkaan hoitanut tehtäväänsä.

Continue Reading

Hurmaavan viettelevä Habitare

Habitare 2018, Asun-lehti

Eilen se sitten avattiin maailmalle, nimittäin Habitare! Olen odottanut niin jännityksellä jokavuotista sisustuksen ja trendien kavalkaadia, että hädin tuskin olen pysynyt nahoissani.

Olihan siellä ihmeteltävää usean suuren hallin verran. Niin paljon, ettei yksi päivä riittänyt kaiken kokemiseen ja läpikäymiseen. Peilejä, reheviä kuoseja, yksityiskohtia, vedenvihreää, vaaleaa turkoosia, vaaleanpunaista, luonnonmateriaaleja, kierrätettyä, ekologista, laadukasta, pelkistettyä, yllättävää. Ja silti, jossain vaiheessa osastoilla puikkelehtiessani ja elämyksiä ahnehtiessani koin pienen pettymyksen ailahduksen. Tässäkö tämä nyt oli? Eikö muuta? Tiedättehän, se tyhjyyden tunne, mikä saapuu usein suurten tunteiden vanavedessä. Kotimatkalla kaikkea kokemaani  sulatellessani havahduin tajuamaan, miten mahdottoman elämyshakuinen minustakin on tullut. Lisää, lisää hurmosta!

Continue Reading

Camouflage ja unelmien työhuone

Helsinki Contemporary, Annaleena Heiska, Camouflage

Wo-hoo! Toisinaan kun elämässä lähtee tapahtumaan tapahtuu. Otetaan nyt vaikka tämä viikonloppu. Perjantaina kirjoitin työhuoneen vuokrasopimuksen, viikko sitten en edes etsinyt työhuonetta. Kuulitteko, oma työhuone!

Hyvästi siis ympäri taloa levitetyt maalausvälineet ja kankaat! Hyvästi maalaustelinettä jyrsivä pieni assistenttini Aapo! Hyvästi ärtyneet ilmeet ja keskeytyneet maalaussessiot ja prosessit. Minulla on nyt oma työhuone!

Continue Reading

Taide – elämän mittainen matka

Virpi Vihervuori, Papu Galleria

Silloinkin oli helteinen kesä – niin kuin lapsuuden kesät muistoissa tuntuvat aina olleen. Nojasin auringon lämmittämää savupiippua vasten. Siristelin silmiä kirkkaassa paisteessa. Hahmottelin paperille alapuolelta erottuvaa maisemaa. Syreenipensaita, järven rantaan mutkittelevaa tietä. Naapurin postilaatikko ja pihakeinu. Talo, missä asui se ihana sairaanhoitajatäti, joka paikkasi usein kolhiintuneita polviani. Kotitalomme katolla, kaiken ulottumattomissa oli piilopaikkani, minne kiipesin kynät ja paperit mukanani. Taide ja taiteen maailma lumosivat minut.

Continue Reading