Kukoistamisen resepti

Mitä ilmeisimmin podin koko alkukesän työntäyteisen kevään jälkeistä maanista huumaa, minkä johdosta päässäni syntyi jatkuvalla syötöllä villejä ideoita ja keskinkertaisia tekstinpätkiä, joilla olen kiusannut teitä säännöllisesti. Maniasta toinnuttuani olen vajonnut jonkinsortin ”minua ei kiinnosta mikään” -tilaan, minkä johdosta epäilen ja toivon, että tätä seuraa kohtapuoliin ”jotain voisi tehdä” -tila. Toivon mukaan etenevään taudinkuvaan kuuluu vähemmän ärsytystä ja enemmän innostumista.

Olen viimeisen viikon aikana todennut, että oikeastaan kaikki elämässäni on turhaa. (Perhettä ja ystäviäni lukuunottamatta! He pitävät minut järjissäni ja muistuttavat, mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja merkityksellistä.) Olen aktiivisesti ollut miettimättä mitä kaikkea pitäisi tehdä ja sen sijaan tehnyt vain pakolliset asiat, ja nekin – myönnän – pitkin hampain. Olen valvonut järkyttävän myöhään Downton Abbeyn ensimmäisiä tuotantokausia ahmien milloin missäkin vaaka-asentoon sopivassa paikassa, tuhlannut aamupäivät nukkumiseen ja velttoiluun. Olen vakavin aikein päättänyt viis veisata kaikesta ja lähteä kiertämään maailmaa, ehkäpä Englannin maaseutua ja vanhoja linnoja, mutta en ole toistaiseksi varma jaksanko innostua tästäkään suunnitelmasta. Toki tässä on ollut kaikenlaista designtuoli-projektia, yrityksen kirjanpitoaineiston haalimista (thank God minulla on mahtava kirjanpitäjä!) ulkona treenaamista, kirjoja (joita olen lukenut aivan liian vähän), futisturnauksia, kesäretkiä, sun muita juttuja, mitkä ovat vaatineet aivokapasiteettiani ja läsnäoloani. Ja silti. Hetkittäisten haltioitumisten ja ilon pirskahdustenkin keskellä olen väsynyt ja kyllästynyt. Tuntuu kuin minun ja maailman väliin olisi pingotettu kerros Elmukelmua.

Eniten vituttaa kaikki.

“Elämä on tasapainoilua haurauden ja vahvuuden sekä toiveikkuuden ja melankolian välillä.” Tämä onnellisuusprofessori Markku Ojasen lausahdus tuli mieleeni pohtiessani käypää diagnoosia olotilaani. Tässä laahustetaan nyt vahvasti tuolla hauraan melankolian puolella.

Kai se on vain hyväksyttävä, että toisinaan hiertää kaikki, vaikka varsinaisesti mikään ei ole rikki. Näitä hetkiä on vain urheasti siedettävä. Ja eihän ole ihmekään, että jos vetää kiireisellä elämällä itsensä täysin mutkalle, ei siitä oikene ihan hetkessä. Vaikka kuinka olisi lomaa ja tilaisuus nauttia joutenolosta ja elämästä. Mutta koska kaikki on periaatteessa hyvin, ei tällaista lienee sopivaa sanoa ääneen?

Professori Ojanen suhtautuu epäilevästi kehotuksiin ajatella kaiken aikaa myönteisesti ja positiivisesti. Hän muistuttaa, että kielteisiltä näyttävissä asioissa voi olla paljon positiivista ja päinvastoin, positiivisuuden alle voi kätkeytyä paljon kielteistä. Nämä eivät ole ollenkaan mustavalkoisia asioita. “Elämässä on lopulta vaikea tietää, mikä on negatiivista ja mikä positiivista”, hän toteaa Me Naisissa julkaistussa artikkelissa.

Ojanen määrittelee kukoistamisen reseptin, mihin kuuluvat kipu ja kärsimys siinä missä kiltteys, kannustus ja positiivisuuskin. “Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, surumieliset ymmärtävät onnen päälle. Jos surun yrittää kitkeä elämästä, myös onni on uhattuna.”

Ojanen peräänkuuluttaa sen verran lujuutta, etteivät ihmiset menisi ihan pienistä vastoinkäymisistä tolaltaan. Hän pelkää, että meillä kaikilla alkaa olla personal trainer palkattuna lähes jokaiselle elämän saralle. Käykö niin, että emme kohta uskalla elää ilman tukihenkilöitä, konsultteja ja terapeutteja?

Sanotaan, että pakkomielteinen oman onnellisuuden tavoittelu estää meitä olemasta tyytyväisiä mihinkään. On annettava itselleen lupa olla välillä onneton tai surullinen. On lakattava tavoittelemasta jatkuvaa onnellisuuden tilaa.

Vapautan siis itseni kaikesta siitä ahdistuksesta, mikä liittyy ajatukseen siitä, että juuri nyt pitäisi kaikin keinoin nauttia onnellisena kesästä ja lomasta. Sen sijaan ryven täysillä vitutuksessani ja odottelen rauhassa uutta onnen ja kukoistuksen kautta.

Kuvat on Yle Areenassa parasta aikaa pyörivästä iki-ihanasta Downton Abbeysta, jonka ensimmäisen kauden jaksot ovat nähtävillä vielä muutaman päivän ajan ja viimeisimmät elokuun alkuun saakka.

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *