Hei, nimeni on Jorgos. Tai Dimitrios, tai kenties Nikolaos. Niin hulluna olen Välimeren alueen ruokaan, että uskon edellisessä elämässäni olleeni kreikkalainen, ehkäpä salskea lammaspaimen. Vuorilla ja oliivilehdoissa vaelteleva nuorukainen, joka herää auringon nousun myötä, tarttuu kyhmyräiseen kävelykeppiinsä ja lähtee iloisesti vihellellen laskemaan lampaitaan.
Ja jos mietitte miksi ihmeessä mies, on vastaus itsestäänselvä. Vaikka kuinka yrittäisin, en millään näe itseäni päivästä toiseen avokeittiössä paistamassa esiliinaan kietoutuneena lehteviä filopiiraita, loiskauttelemassa oliiviöljyä, oregaanoa, timjamia, minttua ja rosmariinia munakoison, paprikoiden ja muiden paahteisen kuumassa ja karussa maaperässä kasvaneiden vihannesten sekaan tai väkertämässä vartaita ja tuoksuvia patoja.
Toimin vuosina 1997-1998 taidegrafiikan opettajana Tikkurilan aikuisopistossa. Ihastuin valtavasti erään opiskelijan töihin, joiden aiheena olivat kreikkalaiset rauniot ja maisemat. Grafiikan vedoksissa hehkuivat turkoosin ja oranssin eri sävyt. Kyseinen henkilö oli tehnyt useita matkoja Kreetalle ja joutunut täysin saaren lumoihin. Ihmettelin silloin, kuinka ihminen haluaa mennä aina uudelleen samaan kohteeseen. Eikö matkustamisen hienous piilekin juuri siinä, että pääsee näkemään ja kokemaan uusia paikkoja? Pian opin, että kyseinen henkilö oli joutunut nesomanian valtaan. Nesomania on kreikkaa ja tulee sanoista “nesos” saari, “mania” hulluus, vimma. Kun tähän tautiin sairastuu, siihen ei auta mikään lääke.
Vuotta myöhemmin tein ensimmäisen monista matkoistani Kreetalle. Sain välittömästi tartunnan. Kreikka pureutuu syvälle sieluun, menee ihon alle.
En ala tässä kuvailemaan kaikkea sitä, mikä tekee Kreikasta ja eritoten Kreetasta niin ainutlaatuisen, vaikea sitä olisi edes lyhyesti kertoa. Kreeta täytyy kokea itse. Sen sijaan, näin keskikesän kynnyksellä, grillikauden ollessa parhaimmillaan, ajattelin jakaa simppelin reseptin, mikä tuo elävästi mieleen kreikkalaisen keittiön jumalaiset antimet. Välimeren ruokavalio sisältää runsaasti vihanneksia ja hedelmiä, jotka kypsyvät maukkaiksi kuumassa ilmastossa. Kreikkalainen luonto on karuudessaan kertakaikkisen nerokas tuottaessaan ruokaa, minkä valmistamiseen ei tarvitse juurikaan käyttää aikaa. Selkeät maut, tuoreet raaka-aineet, yrtit, suola ja neitsytoliiviöljy riittänevät. Avotuli tai grilli viimeistelee maut.
Tätä kirjottaessani voin helposti tavoittaa kreikkalaisessa pikkukylässä lehväkaton alla tavernassa nautitun illallisen täyteläiset maut. Uunilämpöisiä suussasulavia lehteviä feta- ja pinaattipiiraita, isoäidin tekemiä, kerrotaan, suurilla fetajuustokimpaleilla höystettyä salaattia, pieniä kalamataoliiveja, syvänpunaisia auringossa kypsyneitä tomaatteja, niin makeita, että ne saavat kyynelehtimään. Uunipadassa muhinutta stifadoa ja mussakaa! Kaikki tämä oliiviöljyllä kultaiseksi kiillotettuna. Grillatut vihannekset ja salaatit, kermaisen paksu ja täyteläinen zaziki! Rakastan, rakastan!
Jos nyt kuvittelette, että alan täältä suoltamaan kreikkalaisen lammaspadan tai täydellisen mussakan reseptiä, niin petytte karvaasti. Noita reseptejä saatte kernaasti googlata asiantuntevilta kokeilta, minä keskityn syömiseen. Lupaukseni mukaan jaan kuitenkin yhden täydellisen juhannusruokareseptin, mikä ei oikeastaan ole edes resepti, eikä (tietenkään) minun keksimäni. Koska olen tällainen yksinkertaisista asioista nauttiva ihminen, ilahdun suuresti löytäessäni helppoja ja mutkattomia reseptejä. Ja tämä ohje on niin helppo, ettei tunnu ruoanlaitolta ensinkään. Ostakaa muutama pussi pieniä vihreitä grillipaprikoita. (Ainakin S-marketit myy näitä reilun euron hintaan). Trendikkäät pikkupaprikat tulevat Padrónista, Espanjan Galician maakunnasta. Eivät siis kuitenkaan Kreikasta, missä on tarjolla niitä suuria paprikoita, gemistoja riisillä ja yrteillä täytettynä. Mutta koska välttelen mieluusti ylimääräisiä kokkailuja (joksi tämä täytettyjen paprikoiden väsääminen luetaan) päädyin ostamaan muutaman pussillisen näitä söpöjä pienen pieniä versioita. Paprika kuin paprika grillissä käristettynä tuo Välimeren maut kielelle ja saa ruoan maistumaan lomalta. Sitäpaitsi Välimeren maista, Kreikasta, Espanjasta ja Italiasta tulee hienosti yhteensopivia makuja kesäpöytään.
GRILLIPAPRIKAT
1 pussi grillipaprikoita
neitsytoliiviölyä
sormisuolaa
Huuhdo paprikat, kuivaa hyvin ja hulauta oliiviöljyä päälle.
Heitä pikkuiset vihreät puikulat grilliin paistumaan mustapilkulliseksi. Ripottele loppusilauksena sormisuolaa päälle.
Valkoviini huuhtelee nämä mukavasti alas, eikä ruoka voisi enää enempää kesältä maistua. Sinne grilliin (tai juhannuskokkoon) voi hyvin heittää kaveriksi myös tomaatteja, halloumia, kesäkurpitsaa ja munakoisoja tietenkin oliiviöljyllä ja yrteillä marinoituna. Pöytään horistikia eli fetasalaattia ja paperiservetit, viiniä varten riittää kruusailemattomasti kreikkalaiseen tyyliin tavalliset juomalasit.
Yamas!
Tulkoon juhannus, tulkoon Kreikka!
