Tervetuloa kesä ja tylsyys

Nyt sen uskaltaa jo todeta ääneen. Kesältä tämä tuntuu. Vaikka tänään tihuuttaa vettä ja pohjoistuuli yrittää vakuuttaa, ettei kesästä muka ole tietoakaan, minua ei saa perumaan puheitani.

Takapihan rododendrotkin sen tietää – on aika kukkia ja kukoistaa! Heittää kengät jalasta, tuulettaa varpaita ja ajatuksia. Luonto ottaa avosylin vastaan nämä lämpimän viikon jälkeiset sateet, imaisee autuaana sisäänsä kaiken taivaalta tippuvan kosteuden. Viime kesän loputtoman pitkät helteet sen tekivät; pieni sade toivotetaan nyt tervetulleeksi.

Tämä blogi on elänyt hiljaiseloa viimeiset kuukaudet, toisin kuin tämä bloggaaja. Kulunut kevät on ollut yhtä loputonta työmaata ja sinne tänne säntäilyä. Kiivasta uusien asioiden opettelua. Yömyöhään venyneitä työpäiviä. Uupumuksesta sekaisia ajatuksia.

Kuinka vaikeaa ihmisen onkaan elää tasapainoista elämää. Että olisi sopivassa määrin kaikkea. Joko töitä on liian vähän tai liikaa. Joko uni ei tule ollenkaan, tai väsyttää koko ajan. Miten sitä oppisi annostelemaan asioita sopivassa määrin? Eläisi sillä tavalla innostuneen kepeästi mutta kuitenkin tietoisena jokaisen hetken tärkeydestä. Ei aina ahnehtisi kaikkea kukkuramitoin, ei joka hetki painaisi ihan satalasissa kuluttaen itsensä loppuun. Ei pohtisi asioita jokaiselta kantilta. Kuten uusia mahdollisuuksia tai vääjäämättömästi lähestyviä katastrofeja. Niitäkin kun aina säännöllisesti tuppaa tulemaan.

Tajusin jokin aika sitten, että tämä vilkkaana virtaava mielikuvitus pitää minut alati liikkeessä. Jatkuvasti muuttuvat ajatukseni, halu oppia ja kehittyä. Tehdä, nähdä ja kokea, imeä itseeni kaikkea mitä mieli ja sielu vain kykenee vastaanottamaan. 

Tällaista on minun elämäni. Ei tasaisen tylsää, eikä varsinkaan leppoisaa.

Aivan kohta, tarkalleen ottaen ensi viikon jälkeen se kuitenkin muuttuu. Alkaa ansaittu loma. Aion nauttia pitkiä aamiaisia takapihalla. Vaikka villasukat jalassa toppatakkiin pukeutuneena, ei sen niin väliä! Suuntaan eväät repussa pyörällä kohti Kaapelitehdasta. Siellähän ne tyhjät maalauspohjat jo odottavatkin. Ja kirjat, aion lukea vinon pinon kirjoja! Jäädä sänkyyn makoilemaan kevyen kesätuulen heilutellessa kepeästi verhoa. Sulkea korvani kaikilta vaatimuksilta.

Toivon tulevalta kesältä vain tappavaa tylsyyttä. Hidastan rytmiä. Laiskottelen, vetelehdin ja pitkästyn.

Täytyn ja uudistun.

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *