Tunne väri

Iittalan Mari-skooli, Artek, Alvar Aalto tuoli 66, Tikkurilan Henna(M411) sävyllä maalattu seinä.

Usein toisten elämä tuntuu niin paljon jännittävämmältä kuin tämä oma lapsiperhearjen täyttämä elämä. Ja blogien ja sisustuslehtien kodit, ne ne vasta jännittäviä ja ihania onkin. Kaikki ne kuvissa tiuhaan esiintyvät ihanat esineet ja huonekalut – Marimekon Uurna-vaasit, Louis Poulsenin VL45 Radiohus -valaisimet, (jälleen yksi valaisin, mikä sopisi niin hyvin kokoelmaani) Finarten ihanat matot, joista vielä vain haaveilen.

Kaikki ne rohkeat ja luovat sisustusratkaisut ja useasti väriä vaihtavat pinnat ja still-life asetelmat, mitkä päivittyvät sisustustrendien mukaan. Kun katsoo näitä oman kodin maalausta huutavia seinäpintoja, (kylläpä ne ovatkin nuhjaantuneet kymmenessä vuodessa) tulee välillä sellainen tarmonpuuska ja hälläväliä asenne, että ihan sama mikä väri valitaan, kunhan saadaan vain maalia seinäpintaan ja uutta ilmettä kotiin. Vielä keväällä paistattelin tyytyväisenä valkoisten seinien loisteessa, toki makustellen jo näitä ihanan lämpimiä luonnon sävyjä.

Tunne väri

Mainitsinkohan vähän aikaa sitten tuosta maalausta odottavasta keittiön ja olohuoneen välisestä seinäkkeestä? Into pinkeänä päätin jälleen kerran tarttua härkää sarvista ja vihdoin ja viimein maalata sen pari vuotta to-do-listalla olevan seinän. Maalia pintaan ja sassiin! Vallalla on sellainen ”nyt minä panen tuulemaan” -meininki, että ihan itseäkin hirvittää. Viis siitä kyllästyykö siihen uuteen seinän väriin viikossa, saahan sen taas maalattua uudelleen. (Paitsi että ei saa, ei tietenkään saa.) Haalin nipun eri maalifirmojen värikarttoja (hitsi ne on ihania! voisin selailla noita esitteitä päivät läpeensä, toisinaan selailenkin…) ja värimalleja mukaani. Hanke pysähtyi toviksi alkumetreille, koska värejä on niin tolkuttoman paljon! Miten kukaan ikinä pystyy sormia napsauttamalla päättämään kaikkien noiden ihanien värisävyjen ja niiden luomien tunnelmien välillä? Värejä on pakko vähän tunnustella, tutustua niiden sielunelämään.

Ne värit, mitkä kaupan loisteputkivalossa näyttivät liian kirkkailta tai oransseilta, olivatkin kodin hämärällä seinäpinnalla juuri oikeanlaisia rouhean punaruskeita. Juuri niitä punamullan, saven ja poltetun umbran sävyjä, joiden perään olen jo pitkään haikaillut, ja niistä kirjoitellutkin.

Värikästä skandinaavista

Jotenkin tämä skandinaavinen vaaleus ja ilmavuus ovat alkaneet tuntua vähän eleettömiltä. Älkääkä nyt missään nimessä tulkitko tätä väärin, taidokkaan minimalistisesti sisustetut valoisat skandikodit ovat aivan kertakaikkisen ihania. Ja se se vasta taidonnäyte onkin, kun saa luotua skandinaavisen kodin, joka näyttää persoonalliselta ja asukkaansa näköiseltä. Trendianalyytikko Susanna Björklund, joka vastaa keskiviikkona alkavan Habitaren Signals-alueen suunnittelusta, on samoilla linjoilla ja toteaa eilisessä (9.9.2108) HS:n sisustusta ja Habitarea käsittelevässä artikkelissa, että skandinaavinen sisustus voi olla myös runsasta ja värikästä. ”Ihmiset kaipaavat lämpöä ja kotoisuutta tuomaan turvallisuuden tunnetta.” ”Sisustamisessa on nyt rosoa. Kaiken ei tarvitse olla sliipattua”, hän jatkaa.

Tärkeintähän kotona pitäisi kuitenkin olla hyvä tunnelma. Huutelen itse jatkuvasti laadukkaan muotoilun lisäksi kerroksellisuuden, löytöjen ja tarinoiden perään. Niistä rakentuu minulle se omanlainen viihtyisä koti. Eilisessä HS:n jutussa luova johtaja ja tilasuunnittelija Heini Lehtinen sanookin, että ”sisustus ei ole vain tavaroita, se on tavaroita, joilla on merkitys”. ”Kamaa on maailmassa paljon, mutta ajan myötä löydät itsellesi merkitykselliset asiat. Sisusta mieluummin niillä, kuin hankkimalla ympärillesi asioita, joista muoti tai yleinen mielipide sanoo, että niitä täytyy kotona olla.”

Iittalan Mari-skooli, Artek, Alvar Aalto tuoli 66, Tikkurilan Henna(M411) sävyllä maalattu seinä.

Merkityksellisiä ratkaisuja

Tämän punaruskean seinänkin takana on tarina. Tietenkin. Lapsuudenystäväni koti on jättänyt lähtemättömän jäljen sisustusmakuuni kaikkien klassisten Artekin kalusteiden, 80-luvun värivalintojen (meilläkin oli muuten oranssit keittiönkaapit, vieläkö muistatte niitä?) ja rohkeiden sisustusratkaisujen myötä. Ihailemallani ystävällä (hän oli vuotta vanhempi, polkkatukka ja korkeat poskipäät, täydellisen cool ilmestys, jonka seurassa näytin ruokottomalta kääpiöltä) oli tummanpunainen huone. Huoneessa oli nukkumaparvi, missä lattialla vain tyylikkään minimalistisesti patja. Parven kaide oli trendikkäästi puurimoista koottu säleikkö. Voin muistaa edelleen sen yökyläilyn, kun valvoimme voileipäkeksejä lakanoihin murustellen ja kuiskutellen aikaiseen aamuun. Miten kattoikkunasta kajastava heräävä valo sai huoneen hehkumaan kauttaaltaan lämpimän punaisena. – Olen lapsesta saakka haikaillut tuon punaisen seinän perään. Mitään isoa väripintaa en kuitenkaan kotiimme halunnut, koska, kuten edesmennyt isäni viisaasti sanoi, kun olisin halunnut maalata oman huoneeni punaiseksi, pienentää tuo voimakkaan tumma väri tilaa roimasti. Ja kyllä, isä oli oikeassa. Tuo punaiseksi maalattu seinäke näytti siirtyvän ainakin metrin verran lähemmäksi sohvaa. Mikä valtava vaikutus värillä onkaan tilan kokemiseen.

Tikkurilan Harmony-värikartta

Nuo rouheat maanläheiset värit ovat nyt kovin trendikkäitä sisustuksessa. Valitsihan tanskalainen trendianalyytikko Nina Bruunkin keväällä yhdessä Tikkurilan väriraatilaisten kanssa vuoden trendiväriksi Ruukun. Ruukku (N405) on punasavea mukaileva väri, jonka punapigmentit syttyvät hehkumaan etelänpuoleisesta keltaisesta valosta. Koska olen tällainen individualisti ja oman tieni kulkija, en tietenkään voinut valita väriä, minkä joku muu on kaikista maailman väreistä ja sävyistä poiminut. – Ehei, minä haluan valita itse seinäni värin, ihan ikioman värin.

Törmäsin jossain somen syövereissä kuvaan, missä oli Rooibos-sävyllä maalattu seinä. Miettikää nyt, Rooibos – jo tuo pelkkä sana tuo mieleen palavat kynttilät ja sormia lämmittävän teekupin. Tummuvat illat ja villasukat. Sellaisen kodikkaan hyggemäisen tunnelman. Teippasin seinään muutamia Rooibos-värimalleja. Pettymykseni oli suuri, kun tuossa kotimme seinäpinnassa väri näyttikin lähestulkoon mustalta. Tuo seinäke asettuu sillä tavalla viistosti ikkunoita kohti, ettei siihen osu mihinkään aikaan päivästä suoraa valoa.

Oli siis pakko todeta, että tuo Ruukku, mikä kaupan loisteputkivalossa näytti vähän liian keltaiselta (vauvan kakalta, you know) näyttikin meidän seinässä ihanan hehkuvalta. Kyllä nuo ammattilaiset vaan tietää. Mutta hah, kaikesta huolimatta valitsin kuitenkin Tikkurilan Color Now 2018 -värikokoelmasta sävyn nimeltä Henna (M411). Kahden viikon zuumailun ja pohdinnan jälkeen, kun olin tutkiskellut noita punaisen sävyjä eri vuorokaudenaikoina, tuntui tuo Ruukkua punaisempi Henna tunnelmaan ja valaistusolosuhteisiin sopivimmalta.

Tuon punaisen myötä on tähän valkoisten seinien taloon tullut ripaus itämaista tunnelmaa, kaardemumman ja kanelin tuoksua. Täyteläisen viinin ja uunissa muhivan mausteisen padan lämpöä. Punamullan ja poltetun tiilen tuomaa maadoittavaa turvaa. Perusasioiden äärelle palaamista.

Helteisen syyskuun päivän kääntyessä iltaan näyttävät vuosien varrella haalimani esineet ja lasten askartelut, takapihalta poimimani kuivettuneet kukat, metsästä keräämäni heinä- ja oksalöydöt, jotka jo vuosia ovat valloittaneet kotimme nurkkia, trendikkäiltä. Punaisena hehkuva seinä saa kodin näyttämään uudelta ja raikkaalta ja unohtamaan kaikki ne ihanat esineet, joiden olin ajatellut piristävän kotia ja mieltä.

You may also like

8 kommenttia

  1. Henna on todella kaunis sävy, tuo kivasti lämpöä ja tunnelmaa kotiin :). Itse tykkään myös kovasti tuollaisista murretuista puna-ruskeista.

    1. Tunnelma muuttui todellakin. Täällä on nyt jotenkin itämaista eksotiikkaa ilmassa. Melkein tässä riehaantuu silkasta onnesta 😉

  2. Ihanan tunnelmallisesti kirjoitettu postaus! Väri on todella kaunis ja luo varmasti todella lämpimän tunnelman huoneeseen. Sisustuksessakin pitäisi minun mielestäni miettiä enemmän ekologisuutta, eikä hommata usein halpoja ja huonoja tuotteita. Meidänkin kodissa on toki halvempia juttuja, opiskelija kun vielä olen, mutta osa huonekaluista on vanhoja ja ensin muiden käytössä olleita. Niissä on kaikissa oma tarinansa, mikä viehättää kovasti.

    1. Juuri niin, samaa mieltä! Tuo kierrätys on kyllä noussutkin sisustamisessa taas enemmän pinnalle. Varsinkin kun nuo 50–60-luvun kalusteet on nyt niin suosittuja. Itsekin haaveilen edelleen sellaisesta ihanasta vanhasta ruskeasta liinavaatekaapista. Sopisi niin hyvin tuohon seinän edustalle. Ja meilläkin on muuten edelleen varastossa vanhoja talonpoikaistuoleja, mitkä hankin miljoona vuotta sitten kirpputorilta omaan silloiseen opiskelija-asuntooni. Ei niistäkään raaski millään luopua. Vanhoissa huonekaluissa ja esineissä on todellakin oma viehätyksensä.

  3. Todella kaunis sävy! 🙂 Artekin huonekalut ovat minunkin mieleeni. Maalattiin (vähän riskillä) hetki sitten meidän yksi Artekin tuoli puunvärisestä mustaksi ja olen kyllä niin tyytyväinen, tuolista tuli koko kodin lemppari!

    1. Kiitos, niin minunkin mielestäni! Meillä on myös noita Artekin vanhoja käytettynä ostettuja tuoleja puunvärisenä. Sitten on näitä uutena hankittuja mustina. Niissä on kyllä aivan eri fiilis, ihania molemmat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *