Hurmaavan viettelevä Habitare

Habitare 2018, Asun-lehti

Eilen se sitten avattiin maailmalle, nimittäin Habitare! Olen odottanut niin jännityksellä jokavuotista sisustuksen ja trendien kavalkaadia, että hädin tuskin olen pysynyt nahoissani.

Olihan siellä ihmeteltävää usean suuren hallin verran. Niin paljon, ettei yksi päivä riittänyt kaiken kokemiseen ja läpikäymiseen. Peilejä, reheviä kuoseja, yksityiskohtia, vedenvihreää, vaaleaa turkoosia, vaaleanpunaista, luonnonmateriaaleja, kierrätettyä, ekologista, laadukasta, pelkistettyä, yllättävää. Ja silti, jossain vaiheessa osastoilla puikkelehtiessani ja elämyksiä ahnehtiessani koin pienen pettymyksen ailahduksen. Tässäkö tämä nyt oli? Eikö muuta? Tiedättehän, se tyhjyyden tunne, mikä saapuu usein suurten tunteiden vanavedessä. Kotimatkalla kaikkea kokemaani  sulatellessani havahduin tajuamaan, miten mahdottoman elämyshakuinen minustakin on tullut. Lisää, lisää hurmosta!

Habitare 2018, Singnals
Signalsin unimaailmaa ja renesanssia
Habitare 2018, Hakola ja Paperit
Hakolan osaston hempeä värimaailma ja Nuppu Print Companyn suloisen romanttisia kukkakuoseja

Jos oletusarvona on, että jokaisen osaston pitäisi koko ajan yllättää ja hurmata, ei sitä häkeltymisen määrää olisi pystynyt ihminen yhden päivän aikana suodattamaan. Kun kuitenkin siellä oli osastoja, joiden vuoksi sydän jätti lyöntejä väliin. Tiedättehän, kuin seisoisi jyrkänteen reunalla ja henkeään haukkoen katselisi edessä siintävää huikeaa näkymää. Nyt ehkä luulette, että liioittelen, mutta ehei. Tämä on täyttä totta. Tai sitten minä olen vain niin helposti vieteltävissä oleva, tunnelmiin uppoutuva ja detaljeista haltioituva tytönhuitake, että lankean oitis katsojaa varten viritettyihin ansoihin. Tiedänhän minä, että naureskelette siellä itseksenne näille viettelyksille ja haltioitumisille, mutta nehän ne tällaisen keski-ikäisen perheenäidin liikkeessä pitää. Haltioitukaa hyvät ihmiset, haltioitukaa ja antautukaa viettelyksille!

Habitare 2018, Anno Collection
Anno Collectionin puhtaita linjoja.

En kirjaa tähän nyt mitään must see -tärppejä tai lähde purkamaan yksityiskohtaisesti mitä tuotteita missäkin oli, mutta kerronpa nyt kuitenkin, että mukaani lähti maailman ihanin matto! Annon Wool Shaggy Rug, mikä tunnetaan myös nimella Lauha. Jos vielä halutaan pröystäillä tuon pikkuruisen sammaleenpehmeän maton kustannuksella, laitetaan kehiin vielä nimet Myrtillus – oih, tuo sanahan on runo – ja taitavista taitavin Susanna Vento, jonka käden jälkeä tuon maton design on. Eikä tuo upottavan pehmeä ihanuus ollut mikään heräteostos, vaikka mieheni näin kovasti epäilikin. Todetessani, että tämä on ollut listallani jo vuoden päivät, kysyi hän, että vai sittenkin noin kymmenen minuuttia? Mikä ihmeen kymmenen minuuttia, mietin. Parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen armas siippani tietänee, että tämä rouva pohtii välillä tuskallisenkin kauan uusia hankintoja (esim. seinänmaalausprojektini). Tätä ei tosin olisi tarvinnut ihan noin kauaa pohtia. Matto sulautui täydellisesti olohuoneen nurkassa kököttävän Hay Lounge -tuolin muotoihin, naamioiden tuon metalliritilävirityksen pehmeän houkuttelevaksi pesäksi.

Habitare 2018, Sera Helsinki
Lisää ihania tekstiilejä ja mattoja löytyy myös Sera Helsingin osastolta.
Anno Collection

Annon osasto oli yksinkertaisesti ihana. Yhtä aikaa houkuttelevan runsas: kaikki nuo seinillä roikkuvat painavat matot, erilaiset hapsottavat pinnat, jotka houkuttelivat pujottelemaan sormet mattojen kudelmiin ja lankoihin, sekä samalla kertaa selkeän minimalistinen. Nuo ihanat Lauha-villamatoilla pehmustetut sohvat, (haa, nyt tietysti luulette, että poimin tuon oman mattoni täältä, mutta ehei, ei pidä paikkaansa, tämä näky vain vakuutti minut ostopäätöksestäni) seiniä vasten nojaavat tunnelmalliset valokuvatulosteet, saviruukut. Jopa nuo viehättävät valkoisiin pukeutuneet eleettömän tyylikkäät, mutta kuitenkin helposti lähestyttävät messuemännät tekivät Annon osastosta kokonaisvaltaisen lämpimän ja miellyttävän kokemuksen. Just love it! (Kuulun niihin ihmisiin, jotka pelkäävät kosmetiikkaosastojen täydellisiä kuultavahipiäisiä myyjiä henkensä edestä, ja työntävät mieluummin vaikka päänsä vessanpönttöön, ennen kuin antautuvat katse- tai puhekontaktiin kyseisten täydellisyyksien kanssa. Nämä messuemännät eivät siis kuuluneet tuohon kategoriaan.) Ja vielä vinkkinä: (tämän kertoi minulle se tyylikäs, mutta ei kuitenkaan pelottavan tyylikäs, messuemäntä) sekä Annon verkkokaupassa, että Habitaren Iskun osastolla myynnissä olevat Annon tuotteet ovat 20 prosentin alennuksessa koko messujen ajan.

Habitare 2018, Asun
Huikea valoteos Asun:n osastolla.
Habitare 2018, Lapuan Kankurit ja Asun
Lapuan Kankureiden kollaasi ja Inka Bellin suuri teos Asun:n osastolla.
Habitare 2018 Lapuan Kankurit
Lapuan Kankureiden rouheaa pellavaa ja luonnon materiaaleja.
Ihanan pelkistetty ja tyylikäs MUOTO 2:n osasto.
Asun

Sitten oli tietenkin Annon henkinen sukulainen Asun. Asun-lehti kuuluu mielestäni eittämättä suomen sisustuslehtien aateliin. Ulla Koskinen, lehden äiti ja päätoimittaja, on varustettu sellaisella hienostuneella maulla ja design- ja trendinenällä, minkä ansiosta lehti yllättää numero toisensa jälkeen Suomesta ja maailmalta poimituilla ihastuttavilla helmillä. Sekä lehti, että osasto oli varmalla maulla rakennettu, kuitenkin hengittävä ja helposti lähestyttävä, sisältäen myös pientä rosoa ja epätäydellisyyttä (mikä oli se valkoinen lipasto kassan vieressä?) mikä jättää inhimillisen elämänmakuisen jäljen. Ilahduin kertakaikkisesti pienistä sienimäisistä tuoleista, (*tietenkään tällä osastolla ei nähdä enää Thonet-tuoleja, vaikka ne niin suloisia ovatkin) ja jännitin etukäteen taidevalintoja. Seinällä oli oikeutetusti muun muassa Inka Bellin taidetta, supersimppeliä ja vaikuttavaa. Osasto houkutteli puikkelehtimaan rimoitettujen seinien välissä, läpikuultavat, ilmavirrassa kevyesti aaltoilevat kankaat rajasivat tilaa intiimimmäksi. Kokonaisuus oli samalla kertaa käsittämättömän moderni ja kodikas. Tarkkaan harkitut yksityiskohdat ja vähäeleisen rento tyylikkyys painivat aivan omassa sarjassaan. Tätä osastoa voi yksinkertaisesti kuvata sanalla laadukas.

Ulla Koskisella (en tiedä onko takana tiimi, minulle Asun henkilöityy Ulla Koskiseen) on pettämätön tyylitaju ja värisilmä, materiaalien tuntemus ja niiden yhdistämisen taito. Taito löytää hengästyttäviä elementtejä ja kasata ne kaikki yhteen niin yllätyksellisesti, kodikkaasti ja samalla kertaa vähäeleisen tyylikkäästi, että se saa minut lähes itkemään. Ikään kuin asiat tehtäisiin tyyliin; ei-tehdä-tästä-nyt-mitään-numeroa luoden siitä kuitenkin väistämättä The Big Numeron. Joillain harvoilla se taito vain on.

Habitare 2018, Singnals
Singnalsin osaston huikea akustiikkapaneli.
Habitare 2018, Signals
Signalsin ilottelua.
Signals

Signals teki vuosi sitten valtavan vaikutuksen. Tällä kertaa – liekö sitten mielentilani, vai minimalistista ilmaisua ihannoiva luonteeni – en saanut kaikesta siitä kuosien, värien ja virikkeiden tulvasta oikein otetta. Kokemus oli raju, ehkä vähän turhankin riehakas, toisaalta juurikin hyvällä tavalla mieltä vaivaava ja kutkuttava. Ehkäpä olenkin näiden ajatusteni kanssa juuri siinä ytimessä, vääntelehdin oudolla maaperällä ja herättelen itseäni näkemään asioita toisin. Rönsyilemään tuntemattomille reiteille. Sanotaan nyt vaikka tuijottamaan norsua silmästä silmään. Huikea, oli se sittenkin huikea, pakko todeta.

Habitare 2018, Marimekko
Marimekon uudelleen päivitettyjä Unikko-kuoseja
Habitare 2018, Marimekko
Luovuus, taide ja käsillä tekeminen nousivat vahvasti esiin myös Marimekon osastolla.
Marimekko

Voisin melkein lopettaa tähän, koska Marimekon osasto oli juurikin niin ennalta odotetun tyylikäs ja varmalla maulla toteutettu, kuin etukäteen uumoilinkin. Mutta sittenkin, on pakko jatkaa. Osastolla oli tavoitettu jotain tälle ajalle ominaista kerroksellisuutta, särmää ja viehätystä. Se on se Marimekon tapa katsoa ja näyttää ennen koettua uudella raikkaalla tavalla. Siinähän kiteytyykin Marimekon vuosi toisensa jälkeen valloittava olemus ja suosio. Vanhat tutut kuosit näyttäytyivät uusissa lämpimissä maan väreissä. Tilaa halkoi lumoavista keraamisista laatoista rakennettu pöytä, missä mielenkiintoisella tavalla poimittuna juuri tätä aikaa ja trendejä kuvastavaa esineistöä. Myönnän, että Unikko-kuosi ei enää jaksa täysin sytyttää hiipunutta roihua, vaikkakin ensimmäinen verhohankintani, punainen Unikko-kangas, joka myöhemmin koristi vuosia lastenhuoneiden ikkunoita seuraten lasten kasvua ja leikkejä, saa edelleen rinnassani aikaan lämpimän läikähdyksen.

Olisiko se ollut nuo kaikki ruskean ja punaisen eri sävyt, jotka vetoavat tällaiseen metsän reunassa asuvaan luonnon tarkkailijaan, joka on viettänyt lapsuutensa kesät heinäpelloilla juoksennellen ja puissa kiipeillen. Miten nuo maan värit saavatkaan tuntemaan olon kotoisaksi. Kuin upottaisi kädet kosteaan multaan.

Menkää siis ja kokekaa Habitare! Maailmanne on taas himpun verran rikkaampi.

* Ehkä nuo Thonet-tuolit pomppaavatkin kaikkialta vastaan lähes kyllästymiseen saakka ainoastaan kaltaisilleni sisustamisesta yli-innostuneille wanna-be-edelläkävijöille. Muille ne kenties tuovat tuulahduksen Keski-Eurooppalaisista kahviloista, niin että voi melkein kuulla korvissaan helmeilevän puheensorinan ja tuntea pehmeän maitovaahtonokareen pysähtyvän amorinkaareen. Ja ilman muuta nämä sirot tuolit sopivat joillekin osastoille kuin piste i:n päälle. Sopisivat täydellisesti myös minun tuolivalikoimaani. 

Jättäkää ihmeessä viestejä ja kommentteja! Jokainen niistä ilahduttaa suuresti.

 

You may also like

10 kommenttia

  1. Tekstiilit ilahduttavat minua! Niin kutsuvia. Marimekko taas vastaavasti ei tekstiileineen kutsu minua lainkaan. Onneksi meille jokaiselle löytyy jotain. Lopun kuvaus tuoleista ja kahvilasta piristi! Alkoi tehdä mieli lattea. 😊 -Katta /Arki(paska)ruokaa

    1. Totta, sama täällä. Tuokaa heti suuri kupillinen lattea takkutukkaiselle naiselle alakerran ruokapöytään! Ihanaa päivää :-)!

    1. No mutta, nyt sitten vain selaamaan kaikkia sisustusblogeja läpi! Niissä taitaakin olla valikoituina ne ihanimmat löydöt ja helmet!

  2. Minä koin Signalsin todella upeana ja erilaisena kokemuksena! Olo oli kuin olisi ulkomaille mennyt (ainakin melkein). Itsekin olen melko minimalistinen enkä voisi kuvitellakaan omassa kotonani tuollaista värin ja kuosien ilotulitusta katselevani, mutta voi että minä nautin Signalsista. Mielestäni se oli erilainen, näyttävä, upea ja täysi vastakohta muulle messualueelle sekä kuten sanoit: huikea 🙂

    1. Kiva kuulla! Nämä asioiden kokemiset riippuu niin monesta asiasta; millainen mielentila, ihmisten määrä, nälkä.. Oli se huikea, kuten lopulta pohdinnan jälkeen totesin. Mielessä taisi olla päällimmäisenää viimevuotinen Signals, mikä oli mielestäni järisyttävä. Ja olihan tuolla valtavan hienoja elementtejä. Ehkä niistä tuli jotenkin ähky, tai ehkä minulla oli se jo valmiiksi, en tiedä. Mutta itse se kannattaa joka tapauksessa kokea, ja makustella rauhassa. Ylipäänsä tuolla messuilla oli niin paljon nähtävää, että olisi pitänyt käyttää useampikin päivä kiertelyyn.

  3. Aivan upea postaus! Samat fiilikset jäivät minulle myös lauantain Habitare- kierroksen jälkeen. Olen täysin noviisi sisustamisen suhteen ja siksi näitä teidän ammattilaisten postauksia on upea lukea, kun on itse käynyt paikan päällä. Omat näkemykset saavat aivan uusia ulottuvuuksia ja näin opin aina jotain uutta!

    1. Kiitos ihanasta kommentista! <3 Mutta pakko tunnustaa, että vaikka olenkin visuaalisella alalla, en ole kuitenkaan sisustamisen ammattilainen. Toisaalta, eikös Ikean mainoksessakin sanota, että jos sinulla on koti, olet sisustaja! Seuraan kyllä itsekin mielenkiinnolla muiden kävijöiden huomioita ja kokemuksia. Usein vasta postauksista huomaa, että a-haa oliko siellä tuollaisiakin juttuja! Jokainen kun kiinnittää huomiota niin eri asioihin, ja hyvä niin.

  4. Mä niin tunnistan tuon suurien tunteiden jälkeisen melankolian! Kaikista kouriintuntuva kokemus siitä oli meidän häiden jälkeen sata vuotta sitten. Kun lopultakin se pitkään odotettu ja iloittu juhla oli takanapäin, ryvin seuraavan puoli vuotta pohjamudissa koska tuntui että voi ei, nyt se on takanapäin eikä ole enää mitään odotettavaa! Onneksi sulla on varmaan paljon kuvia mitä voi makustella vielä pitkälle syksyyn ja katsoa miltä ne alkavat tuntumaan, ehkä ne saavatkin aivan uudenlaisia värinöitä aikaiseksi kunhan silmä tottuu. Ja tunnistan myös tuon Täydellisten Kosmetiikkamyyjien aiheuttaman alemmuuskompleksin, varmin tapa tuntea itsensä nuhjuiseksi maalaisserkuksi on mennä kyselemään Stockmannin kosmetiikkaosastolta itselleen sopivaa meikkivoidetta. Ja vielä pöhkömpää, olen itse ollut siellä töissä, ja tasan tiedän että kukaan ei todellakaan katso kriittisesti ja alaspäin kenenkään ryppyjä, huolittelematonta silmärajausta ja kiiltelevää ihoa vaan päinvastoin haluvat aidosti auttaa löytämään varmalla ammattitaidolla juuri minulle sopivan tuotteen. Mutta silti 🙂 Ihana kirjoitus, painunkin tästä ostamaan Asun- lehden uusimman numeron ja fiilistelemään inspiroituneena 🙂

    1. Tuo hääpäivä on muuten huippuesimerkki tuosta suurten tunteiden jälkeisestä melankoliasta. Et varmastikaan ole tuon kokemuksen kanssa yksin. Välillä kun miettii tätä elämää ylipäänsä, ja asioita joista haaveilee, tajuaa, että oikeastaan se haaveilu ja suunnittelu ja matka onkin monta kertaa se juttu. Tärkeämpää kuin itse perilläolo.

      Ihania hetkiä Asunin parissa! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *