Äiti menee yökylään, heippa!

Aamuinti ja paljaat varpaat laiturilla

”Olen mökillä pe-su teinien kanssa ja mulle kelpais seura ihan milloin vain.” Tällainen viesti tupsahti kolmen naisen WhatsApp-ryhmään torstaina. Elämä on siitä vekkulia, että tällainenkin pikapikaa ilmoille heitetty kepeä kutsu, mikä ei sisällä vaatimuksia, ei pakkoa, saattaa jopa vastoin kaikkia ennakko-odotuksia toteutua. Kun kyseessä on kolme perhettä, joiden lasten yhteenlasketut viikottaiset harrastetuntimäärät liikkuvat kolminumeroisissa luvuissa, on lähes lottovoitto saada mahdutettua tällainen ex tempore mökkivisiitti kalenteriin. Mutta toisinaan elämä yllättää iloisesti.

Saunamökki ja tikkataulu

Olen tullut siihen kunnioitettavaan ikään, että yökyläilyt ystävien kanssa ovat jälleen mahdollisia ja (enemmän kuin) toivottuja. Ja lapseni, pienet pupuseni, he sitä vasta ovatkin saavuttaneet sen varteenotettavan iän, etteivät roiku enää kaiken aikaa äidin helmoissa ja itke itseään uneen jos äiti – maailman tärkein ja kallisarvoisin ihminen – ei ole näköetäisyydellä paapomassa. Miten hyvillä mielin sitä voikaan lähteä ja jättää nuo varhaisteinit isänsä huomaan, makoilemaan sohvalle sulavan jäätelön ja Star Warsien (aina Star Warsien) kera.

Mökkielämän viehätys piilee ympäröivässä luonnossa ja hiljaisuudessa. Vaikka tietysti teimme kaikkemme täyttääksemme tuon hiljaisuuden puhua pälpättämällä ristiin rastiin.

Mökkilaituri

Veneen tyhjennystä

Joidenkin ihmisten kanssa yhdessäolo on rennon vaivatonta. Ei tarvitse väkertää hiuksia, ei pukeutua parhaimpiinsa. Jos haluaa saunaan, saunoo, jos ei, voi valita vaikka saunakamarissa makoilun. Ei tarvitse pinnistellä, ei vetää vatsaa sisään, ei yrittää olla yhtään enempää kuin on. Tämä ikä sen tekee, että kaikenlaisiin kissanristiäisiin ei enää vaivaudu lähtemään. Kekkulointi aamutunneilla ihmispaljoudessa kuulostaa vähintäänkin rangaistukselta. Valvominen ylipäänsä on ajatuksenakin raskas. Hyvässä seurassa valvominen takkatulen hellivässä lämmössä on sen sijaan balsamia.

Kasvonaamioita ja saunaharja

Puillä lämmitettävä rantasauna

Rantasauna

Askel nousee kepeästi rantasaunalla vietetyn kasvonaamio-terapiatuokion jälkeen. Eräs nimeltä mainitsematon ystäväni ryntäsi tosin huuhtomaan juuri levittämänsä kasvonaamion välittömästi iholtaan. Aiheutti kuulemma järkyttävää kirvelyä. – Haloo, sinä tiedät-kyllä-kuka! Kuulostaako lause: “kauneuden takia täytyy kärsiä” yhtään tutulta?

Pulahdus hyiseen veteen ja puusaunan pehmeään lämpöön kietoutuminen olivat taivas. Posket rusottaen astelimme varovasti yökasteen kiillottamilla kallioilla valtavia sinne tänne hyppelehtiviä sammakoita ja liukkautta varoen.

Savulohi lankulla

Savulohi lankulla

Vanha astiakaappi ja perunalävikkö

Ruoka on tietenkin seuran lisäksi yksi illan kohokohdista. Me olemme sillä lailla vaatimattomia ihmisiä että savustettu ja graavattu lohi, kesäperunat ja salaatti tzazikilla riittävät vallan mainiosti kuohu- ja valkoviinin seuraksi. (Ne pari jälkiruoaksi ahmittua karkkipussia olisi voinut unohtaa. Niistä seurasi vain vatsanväänteitä.) Jotenkin Habitaresta jäi päälle tällainen älytön “tämä ei ole tapahtunut, jos sitä ei tallenna kuviin ” -blogihypetys, että ruoat meinasi vähän jäähtyä ja kanssaolijoiden verensokeri vajota liian alas, kun yksi seisoi tuolilla tsuumaillen tarjoiluja kameran linssin läpi. Asetteli kuollutta kalaa kuvaukselliseen asentoon.

Juuri nämä hetket – kynttilän valossa juotua viiniä, naurua, huolien jakamista, hetkessä olemista – haluaa säilöä visusti talteen. On kertakaikkisen huikeaa löytää tällaisia ystäviä vielä aikuisenakin, vaikka mukana ei kuljekaan koko edellä eletyn elämän kirjoa. Kaikkia niitä lapsuuden leikkejä, nuoruusaikojen nolojen ihastumisien ja kasvun vuosien repertuaaria. Että nämä ihmiset, nämä aikuiset naiset, haluavat olla kanssani ihan silkasta olemisen ilosta. Rikastuttaa elämää, jakaa niitä rakkaita ja raskaita hetkiä. Luottaa.

Mikä onni onkaan, kun voi sujauttaa tällaisia hetkellisiä pysähdyksiä elämän kiivaasti velloviin hetkiin.

Vanha saunatuvan lasinen kattovalo

Artekin sohva ja Artekin mustakantinen sohvapöytä

Tumma veden pinta

Artekin sohvapöytä

Aamuyön tunteina hiipivät tummat sävyt nurkista sisään. Artekin sohvan ultramariini, kudotut matot ja takan laatoitus jatkavat illan sinisiä sävyjä. Tuo sohva, satulavyötuolit ja mustakantinen pöytä, miten eleettömästi ne asettuvatkaan tänne metsän siimekseen, kirkkaana välkkyvän veden äärelle. Myönnettäköön, että ruoka meinasi mennä väärään kurkkuun, kun tajusin, että täällä lammen rannalla, vaatimattoman mökin hämärässä nämä huonekalujen klassikot majailevat aivan muina miehinä. Kovasti himottaisi alkaa mässäilemään näiden aarteiden kustannuksella, mutta herttinen sentään, tämähän ei ole minun mökkini. Eikä yksi (erään miespuolisen henkilön nuoruusvuosiin sijoittuva) Artekin sinisestä sohvasta kertova tarina, ole minun tarinani. Jääköön se siis kertomatta.

Aamu-usva lammella

Viisitoista asteinen uimavesi

Rantakaislat ja peilityyni vesi

Hämähäkin seitti laiturin nokassa

Aamu valkeni liian aikaisin pitkäksi venähtäneen yön vanavedessä, niinkuin aikaisilla aamuilla on tapana. Usva liikahteli lempeästi veden ja metsän välisessä kultaisessa kaistaleessa tehden maisemasta hiukkasen suttuisen, sadunomaisen. Nopea pulahdus kylmään veteen karisti unen rippeet silmistä. Kuikka kommentoi ihmeissään laiturilla tapittavaa pyyhkeeseen kietoutunutta muumimaista hahmoa. Hämähäkki kutoi touhukkaana seittiään.

Iholla ja mielessä kihelmöi.

 

Kaikki kommentit ilahduttavat suuresti! Tekstiä saa pistää mielihyvin jakoon!

 

You may also like

6 kommenttia

  1. Kaikki extempore-jutut on kyllä aina parhaita. Silloin kun tavallaan ei ole mitään odotuksia kerennyt syntymään, voi nauttia täysillä just siitä mitä tapahtuu, tai siitä, ettei mitään tapahdu. Ihania kuvia sinulla mökiltä. Olisin niin halunnut tänä kesänä mökille, mutta se jää nyt odottamaan ens kesää.

    1. Juuri niin, kun menee ilman odotuksia, on kaikki ihanat kokemukset plussaa. – Oih ihanaa, sinulla on siis mökki, itse vain haaveilen moisesta. Onneksi on näitä ystäviä, jotka ottaa mukaansa sopivan tilaisuuden tullen.

  2. Oi, miten ihania kesämökki kuvia ja fiiliksiä! Usein sellaiset retket, jotka tehdään hetkeen tarttuen tai mielijohteesta sen enempää tuumimatta ovat ihan parhaita. Kassiin vain tarpeelliset varusteet sen kummin miettimättä ja tien päälle. Tuo viimeinen kuva hämähäkinverkosta on todella tunnelmallinen.

    1. Kiitos! Juu, näin lyhyelle reissulle riittää ne kaikkein välttämättömimmät: pyyhe, uikkarit ja villasukat. Ikean kassit ovat muuten aivan erinomaisia tällaiseen.

  3. Aivan ihastuttava viikonloppua. Kuvista välittyy ihana rento tunnelma. Ex tempore jutut ovat aina juuri sitä parhautta!

    Meille naisille tekee todella hyvää välillä ottaa sitä omaa aikaa.

  4. Ihana tunnelma sekä rentous välittyy ruudunkin taakse ja kuvat ovat täynnä fiilistä! Extempore-jutut ovat, jos multa kysytään, niin elämän suola: kaikkea ei pidä aina niin suunnitella vaan välillä myös mennä fiiliksen mukaan ja heittäytyä elämän virtaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *