Blogeja ja blogirakkautta

Glorian koti syksy 2017 ja 2018

Tunnustan; olen rakastunut. Palavasti. Ja niinkuin suurten tunteiden kanssa on tapana käydä, on enää vaikeaa edes palauttaa mieleen aikaa ennen. Ennen suuren rakkauden syttymistä.

Olen kirjoittanut tätä tekstiä viikon. Päässäni siis. Kaikista mehevimmät lauseet, hauskimmat sanavalinnat ja terävimmät huomiot syntyy metsässä lenkkeillessä. Olen käynyt poluilla haahuillessani useita värikkäitä keskusteluja itseni kanssa (hullu!). Mutta auta armias tätä haperoista muistia, joka päästää siivilän lailla läpi kaikki kirkkaasti juoksevat ajatukset, niin että jäljelle jää pelkkiä irrallisia ajatuksentorsoja…

Koska valvon nyt täällä keittiössä puolinukuksissa odottelemassa kuopusta varpaan röntgenkuvauksesta kotiin, (tämän perheen lapset ovat kovia murtamaan varpaitaan), on vihdoin hyvä hetki kirjoittaa muistissa olevat ajatukset ylös.

Glorian koti syksy 2017, Stella Harasek

Se rakkaus siis. Stella. Stella Harasek. Tukkajumalatar Stella. Mäyräkoira Stella. Stella ja Jarno. Kaikki ne tummanpuhuvat tunnelmalliset valokuvat. Kuin elämä olisi yhtä suurta roadtrippiä ja juhlaa. Kynttilänvalossa juotua viiniä, musiikkia, tanssia, liehuvia surffitukkia. Sanoinko jo musiikkia? Auringonläikissä loikoilevia vastustamattoman suloisia raukeita koiria, asuntoja joiden huoneista en saa kyllikseni. Kaikki ne kirpputorilöydöt, jokainen ikkunalaudalle puolihuolimattomasti aseteltu esine. (Olen aina rakastanut leveitä ikkunalautoja ja vanhoja taloja!) Keräilijä minussa riemuitsee noista löydöistä. Saa kantamaan kaikki varastoon autuaasti unohtamani aarteet takaisin sisälle (kuten tuon kuvissakin näkyvän oksista tehdyn lyhdyn). Ja ne marokkolaiset matot! OMG – NE MATOT! Ja minä kun luulin olevani skandinaavisen minimalismin vankkumaton kannattaja!

Stella Harasekin tumma keittiö Glorian Koti -lehdessä

Kreetalta ostettuja valkoisia keramiikkakuppeja

Eräänä keväisenä aamuna eksyin siis Stellan blogiin. Kahlasin postauksia takaperin läpi kuukausi toisensa jälkeen. Vuosi toisensa jälkeen. Aamun Hesarin silmäiltyäni oli pakko kiiruhtaa vilkaisemaan olisiko Stella julkaissut jotain. Ja Stellahan julkaisee, säännöllisesti. Somekanavat ja markkinointi on hallussa. Ei siis mikään ihme, että blogi keikkuu listojen kärjessä, sisältö on kaikinpuolin ensiluokkaista. Blogikuningatar Stella. Jumalaisen kaunis boheemi Stella!

No, viime viikolla törmäsin sitten yllättäen Annaan. Ja hassua kyllä, Vaikka Stella ja Anna ovatkin tuttuja (tietenkin ovat!) en jostain syystä ollut törmännyt Annaan aiemmin, en edes Stellan blogissa. – Ai kuka Anna, mietitte siellä? Vai tunteeko koko muu maailma jo Annan ja tämä universumi on piilotellut Annaa minulta kaikki nämä vuodet. Tarkalleen ottaen seitsemän viimeistä vuotta, voitteko kuvitella! Sen aikaa on Annan blogi ollut pystyssä. Ja ne jotka eivät vielä tiedä kenestä täällä höyryän, kerron, että kyseessä on tietenkin annapalaaannan Anna! TIETENKIN!

Ihana, hersyävä, huumorintajuinen, terävä, älykäs Anna! Anna hurmasi minut välittömästi kun kohtasimme. – Tai no, kun minä ja Annan blogi kohtasimme. Annan säkenöivät lauseet, itseironialla väritetyt tarinat, Parkkonen, lapset ja Hanko. Ja se koti! Huh mikä koti! (Pääset muuten tirkistelemään Annan kotia uusimmasta Glorian Koti -lehdestä. Stellan kodin taas kaivoin esille lehtipinostani. Kyseinen Glorian Kodin numero ilmestyi vuosi sitten.) Matkat Kreikkaan ja Ranskan Rivieralle. – Voi Anna, minäkin jaan rakkauden noita maita kohtaan. Minäkin olen voidellut vuosikausia sisuskalujani oliiviöljyllä, nuuhkinut turkoosin veden äärellä laventelin tuoksua. Olemmekohan koskaan kohdanneet tuolla Nizzan rantabulevardilla? Sanaakaan emme tietenkään ole vaihtaneet, välttelenhän matkoilla ollessamme parhaani mukaan muita suomituristeja. Mutta olen varma, etten olisi unohtanut poskipäitäsi ja kajalin utuiseksi rajaamia silmiäsi.

Glorian koti, Anna palaa Anna

Glorian koti, Anna palaa AnnaSinä, jonka kynä on terävä kuin partaveitsi ja ajatus laukkaa valoa nopeammin. Sinä, joka maalailet sanoillasi tarinoita, kokonaisia kiehtovia maailmoja, joihin haluaa uppoutua. Saat lukijasi ryntäämään kirjakauppoihin ja divareihin, hautautumaan elokuvateatterin penkkeihin, varaamaan hotelliöitä joiden houkuttelevat aamiaistarjoilut tuovat veden kielelle. Liikutat lauseillasi tuulia ja mannerlaattoja, saat sydämen läpättämään kaipuusta. Voi Anna, Anna. Hymähtelen epäuskoisena, kun purkaudut rimakauhustasi kirjoittamista kohtaan. Sinä sanoja veistävä jumalainen nainen!

Omat räpellykseni pienevät pienenemistään rinnallasi. Maan rakoon häpeästä vajonneena muistuttelen itselleni, että lähtökohtani bloggaamiselle on ollut puhtaasti bloggaamisen opettelu. Kuulostaa lienee hassulta, mutta koska olen tälläinen tekemällä oppiva graafikko, päätin vuosi sitten pistää kädet saveen ja opetella WordPressiä, hakukoneoptimointia, somemarkkinointia ja Google Analyticsia. Ja kyllähän tässä vuoden aikana on oppinutkin yhtä sun toista. Sisäisten linkkien, ulkoisten linkkien, avainsanojen ja eri kanavien hyödyntämistä. Ehkä myös oivaltanut jotain kirjoittamisesta. Toivottavasti. Ja esimerkiksi sen, että mikään ei tule ilmaiseksi. Että bloggaaminen käy työstä. Niin aikaavievää tekstin ja kuvamateriaalin tuottaminen toisinaan on. Ja Annaa lainatakseni, en haluaisikaan mitään kokkarekutsuja, mutta olisihan se kiva, jos joku maksaisi tästä palkkaa. Vaikka viisi tonnia, kuten Anna totesi. Kivaa olisi tietysti myös se, että joku näitä tekstejäni lukisikin. (No, tiedänhän minä analytiikkaa seuraavana, että lukeekin) mutta sanotaanko nyt, että tästä seuraajamäärätavoitteesta puuttuu joitain tuhansia lukijoita. Peace of cake. 

Pajulyhty

Mutta takaisin noihin ihaniin blogeihin. Vaikka rakastan skandinaavisia koteja, selkeitä vaaleita pintoja ja funktionaalista muotoilua, viehätyn runsaista tarinoita kertovista kodeista, joiden sisustukset ovat syntyneet elämän varrella kertyneistä hankinnoista ja muistoista. Olenhan itsekin keräilijäluonne, joka saattaa tuoda matkalta kotiin kaksikymmentä käsin tehtyä pientä keramiikkakuppia tai repullisen rannalta poimittuja tarkoin valikoituja kiviä. Esimerkiksi. Rakastan värejä (vaikka vaatteissa päädynkin aina mustaan), boheemeja ihmisiä, jotka uskaltavat kulkea omia polkujaan. Ihailen kykyä jakaa tarinoita omasta elämästä, mutta silti säilyttää yksityisyytensä. Stellan ja Annan kodeissa ja blogeissa yhdistyy vastustamattomalla tavalla runsaus ja kiehtovat tarinat. Erehtymättömän hyvä maku ja taito sekä kodinsisustamisen että kirjoittamisen ja kuvaamisen osalta.

Jos siellä näytön toisella puolella on nyt siis joku, ilmianna itsesi ja kerro, olenko kenties missannut tästä blogimaailmasta vielä jonkun, joka sanoillaan ja kuvillaan ennennäkemättömästi rikastuttaa elämää, niinkuin Stella ja Anna tekevät?

 

 

You may also like

26 kommenttia

  1. Kyllä, joskus löytää itselleen täydellisen blogin ja sitä lukee ja lukee ja lukee…Ei saa tarpeekseen ja kun on lukenut sen blogin ihan ensimmäisen postauksen, tulee iso suru…Joko se loppui? Mutta onneksi useimmat blogit jatkaa postailuaan. Itse en ole kaksinen kirjoittaja, mutta annan käsieni kertoa aivoituksiani 🙂 Blogiini saat tulla milloin tahansa tutustumaan, vaikka onkin hyvin pienen piirin blogi 🙂

    1. Tuo suru kuvaakin oivallisesti sitä tyhjyyden tunnetta, mikä saapuu kun tekstit on kahlattu läpi. Mutta onneksi tässä blogimaailmassa tuo sisältö tuppaa lisääntymään, toisilla jopa ihan säännöllisesti :-). Ja kiitos vinkistä, kurkkaan ilomielin blogiisi!

  2. Kiitos tasta kattavasta aiheesta blogitietoutta. Itse pidan eniten Kalastaja vaimon blogista ja omassa Me naisten yhteisossa on todella mielenkiintosia kirjottajiaja aiheita. Voisin kayda kattomassa Annaa ja Stellaa jos itsekin innostuisin heidan tarinoistaan.

    1. Kalastan vaimo onkin ollut myös seurannassa. Erityisesti ne kuvat on vain niin ihania!

  3. Oletko tutustunut Moderniin puutaloon? Jos tykkäät sisustusjutuista ja muista arjen tarinoista käy kurkkaamassa. Blogia kirjoittaa pariskunta ja molemmilla on oma hurmaava kirjoitustyyli. Jos matkajutut kiinnostaa, niin minulta löytyy matkablogi. Tervetuloa tutustumaan! 😉

    1. Kiitos vinkeistä! Tuo Moderni puutalo onkin tuttu, mutta ollut unohduksissa. Pitänee päivittää itsensä kartalle. Ja käyn ilman muuta tsekkaamassa blogisi!

  4. Joskus sitä löytää helmiä blogimaailmasta, jossa blogeja on nykyään pilvin pimein. Täytyy sanoa, että bloggaaminen on toistaiseksi itselleni harrastus, mutta haaveilen salaa, että ehkä joskus blogini olisi edes pieni sivutulon lähde. Yhden postauksen valmiiksi saattamiseen menee välillä sen verran paljon aikaa, että joskus toivoisi saavansa siitä korvauksen, vaikka postauksia onkin tosi kiva tehdä ja jos on kunnon inspis päällä, niin vielä kivempaa! <3

  5. Itse en ole ikinä kuullutkaan mainitsemistasi blogeista, johtuen ehkä siitä, että itse luen eniten lifestyle- ja muotiblogeja (ja ollaan eri ikäisiä).

    Kuitenkin se tunne, kun löytää blogin, joka itseen kolahtaa on kyllä sanoinkuvaamaton – blogin feediä voisi selata tunti kaupalla!

    Sinulla on todella kaunis blogi!

    Mukavaa syksyä,
    Heidi

    https://heidi-karoliina-a.blogspot.com

    1. Kiitos Heidi! – Ja totta, olen tällainen keski-ikäinen täti, siis ikivanha ;-). Itsekin tulee kyllä seurattua muotia, tosin lähinnä näin lähietäisyydeltä omien teini-ikäisten lasteni kautta, blogien osalta ei enää niin jaksa päivittäin kiinnostaa. Toki yritän pysyä jotenkin kärryillä ja näyttää vähintäänkin tällä vuosituhannella olevalta. Ihanaa syksyä sinullekin! Pitääpä kurkata blogistasi miltä nuoren elämä näyttää!

    1. Juu, vaaranahan tässä toisten kehumisessa on tietysti se, että tämän jälkeen kaikki mun vähäisetkin seuraajat painelee suoraan Stellan ja Annan blogeihin. No riski on otettava ja pistettävä hyvä kiertoon :-).

      Itsekin käyn toisinaan lueskelemassa treenaamiseen liittyviä blogeja, mutta nuo meikkijutut ei niinkään kiinnosta. Vaikka, god knows, syytä olisi vähän panostaa tuollekin puolelle! Hajusteyliherkkänä on vuosien varrella tullut onneksi löydettyä ne itselle sopivat tuotteet, eikä kokeilut niinkään innosta.

      Pitääpä tsekata sinunkin blogiasi!

  6. Ei kai nyt lukijat karkaa! 🙂 saavat ehkä vain uusia blogeja luettavaksi.

    Liikuntanlogeista Monna treenaa on yksi suosikki. Ja jos meikki / ihonhoito alkaa kiinnostaa niin Miia Ezen on loistava 🙂

    Kiva juttu jos käyt kurkkaamassa!

  7. Oii, sinulla on niin nättejä kuvia ja todella mukaansa tempaavaa tekstiä 🙂 Itsekin joskus haaveilin, että blogi olisi joskus osa-aikatyö, mutta se on vaan liian raadollista ja aikaa vievää, että päätin unohtaa sen 😀
    Blogeja on nykyään niin paljon, että on lähes mahdotonta erottautua, mutta sinun blogisi kyllä erottautuu edukseen 🙂

    https://lovebeyondwordsblog.blogspot.com/

    1. Voi kiitos kauniista sanoistasi! Pitääpä poiketa myös sinun blogiisi katsomaan. Tsemppiä bloggaamiseen!

  8. Stellan blogi onkin tuttu mutta kävin kurkkimassa Annaa. Vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. Harvoin löytää helmiä mutta pidän myös tästä sinun tavastasi kirjoittaa sekä kuvata 🙂

    1. Kiitos Marjo! Tämä bloggaamisen aloitus on ollut hyppy tuntemattomaan. Jo se, että oikeasti uskaltaa kirjoittaa ja vieläpä julkaista niitä tekstejä. Kuvien kanssa minulla ei ole tuota pelkoa, siellä liikun tutulla maaperällä. Mutta jännää on huomata, jopa siis itsekin, että tekemällä oppii. Aivan huippua saada palautetta! Tutustun myös sinun blogiisi!

  9. Ihan pakko tutustua näihin sun mainitsemiini blogeihin! 🙂 Olen pitkään etsinyt blogeja, jotka kolahtavat niin, että ei malta lopettaa lukemista. Muistan joskus nimittäin, kun sellaisen olen löytänyt, että se oli aika mahtava tunne. Siitä saa niin paljon inspiraatiota itselleen!

    1. Juuri niin. Jään välillä oikein makustelemaan noita Annan tekstejä antaumuksella. Toivottavasti kolahtaa sinullekin!

  10. Stellan blogi on mielestäni..noh..tylsä. Upeat kuvat ja toki hän osaa kirjoittaa hyvin mutta lopun sisällön kuvailitkin itse:”Kynttilänvalossa juotua viiniä, musiikkia, tanssia, liehuvia surffitukkia. Sanoinko jo musiikkia?”. Näitä ja puolihuolimattomasti (eli erittäin tarkkaan harkiten) sijoiteltuja kirppislöytöjä.
    Ihanjees joskus mutta vuodesta toiseen? Ei kiitos.

    ps.tykkään blogistasi!

    1. Kiitos kaunis! Nämä on niin mielipidejuttuja. Itse olen ihan auttamattomasti kuutamolla mitä tulee musiikkiin, ja ilahdun aina kovin uusista tuttavuuksista. Ja kun itse elelee täällä kolmen lapsen huushollissa on mukava katsoa kotia, missä tavarat pysyy paikallaan tai saa seilata ihan siellä missä itse haluat. Mutta hyväähän tässä blogimaailmassa on se, että tarjontaa on niin paljon, että jokainen löytää varmasti omansa. Ja uusia tulokkaita putkahtelee kuin sieniä sateella 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *