Muistatko vielä sen vapauden huuman, minkä peruskoulun loppuminen sai aikaan? Kun astuit aikuisuuden kynnyksellä itse määrittämällesi reitille? Vai oliko se kenties ahdistavaa aikaa, kun et tiennyt minne suunnata tutusta ja turvallisesta koulumaailmasta? Vaikka minulle oli peruskoulun jälkeinen suunta selvä, oli edessä kuitenkin monta asiaa, mitkä aiheuttivat huolta ja pelkoa. #olisinpatiennyt että koko elämä on uusien reittien vaeltamista. Että myös epävarmuus ja pelko kuuluvat elämään.
Toissa viikonloppuna elettiin niitä pysäyttäviä hetkiä, kun itku tuntui kurkunpäässä möykkynä ja oli valmiina ryöpsähtämään ilmoille hetkellä millä hyvänsä. Päättäjäispäivänä otetuissa kuvissa näkyy ruskettuneita paljaita olkapäitä, huikean korkeita korkoja ja tuulessa leijailevia kiharoita. Suloisia nuoria tyttöjä juhlamekoissaan, yläasteen aikana pitkiksi venähtäneitä poikia pukuihin sonnustautuneina. Parhaimpiinsa pukeutuneita vanhempia ja sisaruksia. Hymyileviä ihmisiä, vihreänä hohtavia puistoja, aurinkoa ja kukkaloistoa.
Hymyt ja itku oli herkässä, ei ainoastaan meillä vanhemmilla, vaan myös koulunsa lopettavilla nuorilla.
Poikkeuksellisen kaunis ja lämmin päivä sai unohtamaan koko edeltävän hullun kiireisen toukokuun. Viimetingassa kaupoissa vietetyt hetket juhlavaatteita ja kenkiä metsästäen – miten ne kaikki olivatkin jääneet pieniksi juuri nyt? Netistä tilatut virheostokset ja hävinneet postilähetykset.
Kaikki ne väsyneet kouluaamut, kun kiirehdittiin kilpaa kellon kanssa. Kaikki ne sysipimeät illat, kun päntättiin yhdessä kokeisiin. Vaikka uni kutsuikin jo vaativasti. Loputtoman pitkiltä tuntuneet raskaasti valuvat koulupäivät, työläät viikot ja vuodet.
Nämä ovat niitä kirkkaita päiviä mihin sekoittuu valtavaa iloa ja haikeutta saavutetuista etapeista. Kutkuttavaa jännitystä edessä hohtavien mahdollisuuksien äärellä. Samalla kertaa eletään muutoksen ja luopumisen hetkiä. Pidetään vimmatusti kiinni vanhasta ja tutusta. Kurkotellaan kohti aikuisuutta. Itketään yhdessä hyville ja huonoille muistoille. Yhdessä koetuille.
Miten pakahduttavaa ylpeyttä päivän aikana koettiin. Miten suurta onnea ja kiitollisuutta siitä, että lapsella on joukko ystäviä, joiden kanssa itkeä ja nauraa, oppia ja opetella tätä maailman kulkua.
Päättäjäisten jälkeiset viikot ovat hujahtaneet lapsilla ja nuorilla lomatunnelmissa. Nuoret valvovan raivostuttavan myöhään, kuluttavat päiviään lorvimalla kännyköiden kanssa. Lähtevät liikkeelle kun valoisa kesäyö on jo saapunut. Ajantaju hämärtyy, vuorokauden aika pitää tarkistaa kellosta. Luontokaan ei nuku, vaan elää täysin rinnoin näitä ihania valontäyteisiä hetkiä. Perheen työtä tekevät aikuiset yrittävät pitää kiinni edes jonkinlaisesta rytmistä, untakin kun pitäisi saada.
Tämä on myös aikaa, kun nuoret aloittelevat kenties ensimmäisessä kesätyössään.
Muistatko sen ensimmäisen oikean työsi, missä aloitit epävarmana ja jännittyneenä? Sen kesätyön, mihin pääsit kenties sukulaisesi tai tuttavasi suosituksella? Kun astuit samalla kertaa innokkaana ja pelokkaana aikuisten maailmaan. Halusit niin kovasti täyttää kaikki sinulle asetetut odotukset.
Meidänkin perheen nuori suuntaa jo toista kesää töihin. Mieleen tulee vääjäämättä omat nuoruusvuodet kaupungin puutarhalla puistotyöntekijänä. Se sateinen kesä, kun laahustin liian suuressa sadeasussa ympäri pikkukaupungin puistoja ja rantoja keräten roskia ja nyppien rikkaruohoja istutuksista. Kun toivoin ettei kukaan tuttu tulisi vastaan ja näkisi sateessa nuhjaantunutta olemustani. Tai ne helteiset heinäkuun viikot, kun nokkoset polttivat mansikkapenkkien välissä ja työnteon lomassa odotettiin vain kiihkeänä päivän päättymistä ja yhteisiä uimareissuja. Notkuttiin liian myöhään valveilla, nuokuttiin väsyneinä aamupalalla teekupin ja kanelikorppujen äärellä. Tai ne kaupan kassalla vietetyt kiduttavat tunnit, kun ulkona paistoi aurinko ja vapaus kutsui houkuttelevasti. Näihin vuosiin voi liittää myös monta #metoo hashtagia. Niitä epämukavia hetkiä, kun joku kommentoi ulkonäköäni tai rikkoi yksityisyyteni rajoja. Niitä epävarmuuden hetkiä, kun tunsin itseni epäonnistuneeksi ja osaamattomaksi yksilöksi. #olisinpatiennyt että olin juuri silloin keskeneräisenä täydellinen.
Hesarin tämänpäiväisessä nuorten kesätöitä käsittelevässä artikkelissa (HS 11.6.2018) Linnanmäen henkilöstöjohtaja antoi hyviä neuvoja työelämään astuvalle nuorelle.
-
Luota itseesi
Miten tärkeää olisi uskoa omaan itseensä ja siihen että jokaiselle löytyy oma paikkansa. Rohkeutta kulkea omaa polkuaan, vaikka se polku eroaisikin muiden poluista. Uskoa siihen, että on tarpeeksi hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin on.
-
Kaikkea ei tarvitse heti osata
Työ ja elämä opettaa. Tekemällä oppii. Virheistä oppii. Ja usein sitä opetteluvaihetta joutuu toistamaan useaan kertaan. – Se on ihan ok, niin kuuluukin tehdä. On myös hyvä muistaa, että jos ei tee virheitä, ei tee usein muutakaan.
-
Ole aktiivinen ja oma-aloitteinen
Mielipiteiden kertominen ja uuden näkökulman esiin tuominen ei ole koskaan huono asia. Ulkopuolisen havainnot ovat usein korvaamattomia. Joskus on tosin viisautta sulkea myös suunsa.
-
Asenne on tärkeintä, kaiken muun oppii työpaikalla
Tämä on täyttä totta myös aika monella ammattiin valmistuneella. Jatkuva uusien taitojen opettelu on arkipäivää. Itse olen tuskaillut asian parissa useinkin, ja todennut että on parasta ottaa vain härkää sarvista ja tarttua uusiin haasteisiin. Nehän ei nimittäin katoa mihinkään silmät sulkemalla.
-
Myös unelmatyössä voi olla raskaalta tuntuvia päiviä
No shit? – Ei lisättävää.
Toivon, että nuoret murehtisivat tulevaisuutta vähemmän, nauttisivat elämästä enemmän. Eivät kasaisi kohtuuttomia odotuksia itselleen. Ymmärtäisivät, että elämä kulkee omaa polkuaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Harvoin sitä edes odotetaan.
Miten sitä toivookaan, että nuoret pysyisivät ehjinä, ettei maailma ja sen odotukset nujertaisi alleen. Että luottamus ihmisiin ja maailman hyvyyteen säilyisi. Että elämä näyttäytyisi kirkkaana. Että maailma ei rikkoisi näitä nuoria ja heidän unelmiaan.
Koulun päättäjäisissä opettajat itkettivät nuoria ja heidän vanhempiaan laulamalla perinteen mukaisesti kuorossa peruskoulunsa päättäville oppilaille.
Tartu hetkeen
Sä teet haaveistasi totta
Sä teet pienenä ihmisenä suurta
Tiedän sä valmis et vieläkään oo
Mut joka päivä lähempänä aurinkoo
Älä sano että pelkäät
Ottaa askeleen
Sen jonka suuntaa vieläkään et tiedä
Älä katso muiden suuntaan
Vaan päätöksesi tee
Vain niin saat kaiken irti elämältä
Tartu hetkeen päätä et jää makaamaan
Sä tulet turvaan
kuuntele kun sulle laulaa saan
