Kai se on näin parin viikon lämmön jälkeen uskottava, että kesä on täällä. Ensimmäisten hullaannuttavan lämpimien päivien jälkeen alkoi pieni skeptikko nostamaan päätään sääennustuksia katsellessa. Että eihän tämä nyt kertakaikkiaan voi pitää paikkaansa. Viikko toisensa perään helteistä. Kyllä se kylmä ilmamassa ihan pian tänne rantautuu ja siinä se sitten oli. Kesä. Mutta eipäs ollutkaan. Tämäkin viikko näyttää kartassa punaiselta. Pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, että nuo takapihan itsekseen hyvinvoivat kasvit alkavat tarvitsemaan piakkoin letkuruokintaa.
Vaikka trooppinen lämpöaalto hiukan jo siirtyikin ainakin täältä Etelä-Suomesta jonnekin toisaalle (toivottavasti ei kovin kauas), niin että tuulevire tuntuu raikkaana tuulahduksena iholla, hellii aurinko ja lämmin sää edelleen.
Kotipihan minikokoinen kirsikkapuu on puhjennut kukkaloistoon. Vielä se on niin pikkuinen, että muutaman vuoden saa odottaa, ennen kuin sen oksien varjoon pääsee viettämään Hanamia.
Takapihan Rhododendrot ovat myös ottaneet äkkilähdön kukintaan. Nuo rhodot on muuten kertakaikkisen helppoja hoidettavia tällaiselle kasveista laiskanpuoleisesti huolehtivalle wanna-be-hortonomille, joka rakastaa kukkia ja viherkasveja, mutta unohtaa säännöllisen kastelun. Onneksi olin takapihan kasveja valitessa kaukaa viisas, ja hankin (sattumalta) lajikkeita, jotka pärjäävät itsekseen. Tai erittäin pienellä hoivalla. Anteeksi kasvit, jos koette olonne hylätyiksi ja kaltoin kohdelluiksi.
Muutenkin tällaisen kivikkopuutarhan hoito on helppoa. Kasvit lisääntyvät itsekseen, eikä rikkaruohoja tarvitse nyppiä montaa kertaa kesässä. Tai no, siis jos uusien lajikkeiden invaasio ei haittaa. Itse iloitsen suuresti metsän puolelta itsenäisesti istutuksiin levittäytyneistä vehreistä saniaisista ja puolukoista.
Tähän aikaan vuodesta voi takapihan kukkaloistoa katsellessa röyhistellä ihan muina puutarhureina rintaansa. Vielä muutama viikko sitten näytti kaikki harmaalta ja mutaiselta, mutta nyt mullasta työntyy kaiken aikaa pieniä vihreitä versoja ja hentoja kukintoja. Pensaatkin puskevat nuppuja toisensa perään.
Kesäkukatkin tuli istutettua viikonloppuna ruukkuihin. Äitienpäivänä saamani Hortensia alkoikin näyttää jo uhkaavan väsyneeltä pienessä muovipurkissaan. Myönnän, kastelukin oli tainnut vähän unohtua. Totaalisesta laiminlyönnistä välittämättä kotiutui kukka välittömästi uuteen saviruukkuunsa ja puhkesi liikuttavan kiitollisena hurmaavaan kukintaan.
Näin alkukesästä elää jonkilaista ensirakkauden kaltaista huumaa. Kaikki ympärillä näyttää uudelta ja ihanalta ja raikkaalta. Sisätiloissa ei malttaisi olla ollenkaan. Tällaisina päivinä on hurjan onnellinen tästä yrittäjyydestä. Aamut alkavat rauhassa takapihan lintukonsertissa. Ulkoilmatoimistossa työskentely on pökerryttävän ihanaa. Sielu pörrää samaan tahtiin ampiaisten kanssa.
10 kommenttia
Täytyy myöntää, että meillä on vielä kesäkukat hankkimatta o.O
Varmasti monella on :-). Tuli niin äkkiä tämä kesä. Mulla jäi hankkimatta keväällä kaikensorttiset narsissit ja muut kukkaset, joten nuo syksyllä istutetut ruskeiksi menneet kanervat oli jo pakko heivata mäkeen.
Aivan ihana tämä! Minäkin koen sellaista ensirakkauden huumaa keväisin kun kaikki on vihreää ja pursuaa kukkaa ja tänä keväänä erityisesti!
Niinpä! Kaikki tuli jotenkin niin nopeasti ja yllättäen ettei oikein kerinnyt edes vauhtiin mukaan. Nyt pitää nauttia kuin viimeistä päivää!
Upeita kukkia – voi kesä.
Sanos muuta! Kukat vain on <3
Olipa ihana kirjoitus! Kesä on todella tullut jäädäkseen ja sen puolesta puhuu myös upeassa kukinnossaan oleva luonto. Olen itse myös tutkaillut tätä ihanaa vehreyttä ja värejä jo tovin ja ollut todella innoissani 🙂
Kiitos Nina! Toivottavasti tämä ihana kesä on todellakin tullut jäädäkseen, olisihan se kivaa vaihtelua viileisiin Suomen kesäsäihin.
Oi kuinka kaunista! Meillä pihahommat aivan kesken, pitäisi lähteä etsimään kirppareilta ruukkuja 🙂 onneksi aamut alkavat töissä niin aikaisin että puolenpäivän jälkeen pääsee jo kotiin nauttimaan ilmasta 🙂
Kiitos Klara! Noilla kukkaruukuilla saa onneksi tuotua väriä keskeneräiseen pihaankin. Ja tuo pihan suunnitteluvaihe on ihana! Kaikkien suunnitelmien ja haaveidenhan ei edes tarvitse toteutua :-). Ja meillä ainakin noita toteutettavia suunnitelmia tulee koko ajan lisää, vaikka ollaankin asuttu kodissamme jo useita vuosia.