Voihan lauantai-ilta. Tyhjänä ammottava klo 21:n hetki lähestyy vääjäämättä. Kaipaus ja riipaiseva ikävä valtaavat mielen. Kelailen haikeana yhteisiä hetkiämme pitkän taipaleen varrelta.
Adam, Karen ja Jenny, kiitos! Kiitos, että olette olemassa (tai no, olitte). Että yhä edelleen, viidenkympin rajapintaa lähestyessänne podette näitä samoja kasvukipuja kuin minäkin. Haaveilette, kehitytte ja mokailette. Kiitos, että yhä uudelleen jaksatte nousta ja kurkottaa korkeammalle, onnistua ja epäonnistua. Itkeä, nauraa ja humaltua. Kiitos ihanan empaattinen ja huolehtiva Pete, ylevän epävarma David ja kaikki Adamin pään sekoittavat ihanan kauniit naiset. Kiitos! Ilman teitä olisin enemmän hukassa, enemmän yksin näiden keski-ikäisten ajatusteni kanssa. Ilman teitä olisin saattanut harhautua istumaan lauantai-illat katsellen jotain turhanpäiväistä Netflix-sarjaa. (Tähän ei lasketa tietenkään mitään superihanaa Crownia tai koukuttavaa Silta-sarjan uusintakierrosta, joiden seuraan joudun jatkossa taas turvautumaan.) Ilman teitä kuvittelisin, että maailman tulisi jo asettua uomiinsa. Että unelmieni parasta ennen päiväys olisi jo ohitettu. Ettei edessäni olisikaan enää loistavaa tulevaisuutta. Vain jonossa kulkevia hiljalleen hiipuvia tasaisen harmaita hetkiä.
Kiitos Karen, että teini-ikäisten tyttäriesi ongelmat ovat niin todellisia, että pystyn täällä pohjoisen perukoillakin helposti näkemään ne omissa lapsissani ja sydän verellä samaistumaan äidin rooliisi. Että vaikeina hetkinä podet syyllisyyttä siitäkin, että haluat elämässäsi kantaa muutakin kuin äitiyden kaikenkattavaa viittaa. Epävarmuuden hetkellä kyseenalaistat osaamistasi ja riittämättömyyttäsi ja silti, kaikesta huolimatta, jaksat uskoa itseesi ja unelmiisi. Minä niin tunnistan nuo tunteet.
Kiitos Adam, että huumorintajusi kantaa myös keskenkasvuisten kollegoittesi valtaamassa työyhteisössä. Että siellä hiekkalaatikkoleikkien tohinassa jaksat edelleen luottaa siihen, että sinullekin on oma paikkasi. Mutta Adam, pitäisikö sinun kuitenkin joskus hyödyntää iän mukanaan tuomaa kokemusta ja harkita vähän huolellisemmin, ennen kuin ryntäät toimimaan? Toisaalta hetkelliset toilailusi opettavat meitä muita näkemään ne elämässä olevat raja-aidat, mitä ei ole tarkoitettu ylitettäviksi – ainakaan jos ei ole valmis sekoittamaan koko pakkaa uusiksi. Ja senhän sinä teit, jälleen kerran. Olit maalannut mieleeni jo kuvan siitä suloisesta vauvasta, jota työntelisitte vehreässä puistossa Tinan kanssa rinnakkain. Jo nyt ikävöin Tinan suloista hymyä. Olisin niin halunnut tutustua häneen paremmin. Ja silti, tästäkin huolimatta, kiitos että uskallat aidosti kuunnella sydäntäsi ja tehdä vaikeita ratkaisuja. Kasata itsesi sirpaleista ja astua taas rohkeasti eteenpäin.
Kiitos ihanan ronski Jenny, että suoraviivaisella asenteellasi uskallat asettaa itsesi etusijalle. Sillä kuka meitä nostaa ja meihin uskoo, epäuskonkin hetkellä, jos emme me itse. Kiitos, että uskallat ottaa uusia askeleita ja kurottautua kohti korkeinta huippua. Ja että kaikesta huolimatta pystyt näkemään kuitenkin myös ne arjessa kannattelevat tukipilarit. Hyväksymään sen, ettei kaikkien ole tarkoitus edetä huipulle saakka. Keskinkertainenkin voi olla hyvä. Ehkä jopa paras. Vaikka pakko myöntää, että joskus sitä pitää takoa päähäsi kaikin voimin…
Kiitos kaikista parisuhdeongelmista ja niihin löytämistänne hyvistä ja huonoista ratkaisuista. Kaikista rahahuolissa rypemisistä ja vaikeuksista selviämisistä. Kiitos eroista, yhteen palaamisista ja onnesta. Riskien ottamisesta. Kiitos, että näytätte, ettei elämä etene lineaarisesti käsikirjoituksen mukaan. Vaikka tehän tietysti etenette.
Kiitos siitä, että olette olleet vertaistukeni tässä kaiken aikaa pyörivässä karusellissa, mitä kutsutaan elämäksi. Että jokainen jakso sai odottamaan seuraavaa kertaa. Kiitos, että Scamin aiheuttamasta riippuvuudesta selvittyäni sain taas antautua tunteiden vietäväksi. Elämän mukanaan tuomalla kokemuksella tiedän, että selviän tästäkin eroahdistuksesta. Ja kuten tekin, nousen tästä ahdingosta jälleen entistä vahvempana. Edessä häämöttävä jälleennäkemisen riemu tulee olemaan sanoinkuvaamaton!
Jos tunnistatte ystäväpiirissänne muitakin eroahdistuksen kourissa rypeviä, voitte pistää tekstin mielihyvin jakoon!
