#olisinpatiennyt että minä riitän

Nuori juhlamekossa, kesä

Muistatko vielä sen vapauden huuman, minkä peruskoulun loppuminen sai aikaan? Kun astuit aikuisuuden kynnyksellä itse määrittämällesi reitille? Vai oliko se kenties ahdistavaa aikaa, kun et tiennyt minne suunnata tutusta ja turvallisesta koulumaailmasta? Vaikka minulle oli peruskoulun jälkeinen suunta selvä, oli edessä kuitenkin monta asiaa, mitkä aiheuttivat huolta ja pelkoa. #olisinpatiennyt että koko elämä on uusien reittien vaeltamista. Että myös epävarmuus ja pelko kuuluvat elämään.

Continue Reading

Kesäkurpitsa taipuu moneen

Vaikka tämä blogi ei nyt varsinaisesti olekaan mikään ruokablogi, enkä minä varsinaisesti mikään viiden tähden kokki, kirvoitti alkuvuonna postaamani tomaattikeiton resepti tutuilta vuolaasti kiitoksia. Oli kuulemma pelastanut monen perheellisen viikkoruokalistan. Tuo kyseinen keittohan on siitä ihmeellinen kasvisherkku, että se maistuu myös lapsille. Tämä on testattu useaan otteeseen täällä kotinurkillakin. Meidän neidit saattaa vetää kattilassa olevan keiton koulun jälkeen ihan vain välipalaksi. (Vaikka olisin tarkoituksella tehnyt sitä suuren satsin tulevia kiireisiä työpäiviä ja lounaita silmällä pitäen…)

Continue Reading

Kesä on täällä!

Kai se on näin parin viikon lämmön jälkeen uskottava, että kesä on täällä. Ensimmäisten hullaannuttavan lämpimien päivien jälkeen alkoi pieni skeptikko nostamaan päätään sääennustuksia katsellessa. Että eihän tämä nyt kertakaikkiaan voi pitää paikkaansa. Viikko toisensa perään helteistä. Kyllä se kylmä ilmamassa ihan pian tänne rantautuu ja siinä se sitten oli. Kesä. Mutta eipäs ollutkaan. Tämäkin viikko näyttää kartassa punaiselta. Pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, että nuo takapihan itsekseen hyvinvoivat kasvit alkavat tarvitsemaan piakkoin letkuruokintaa.

Continue Reading

Kesäkunto

– Äiti sä olet ihan hullu. Ei vitsi sä näytät ihan sikanaurettavalta! totesi lapsi naurusta ulvoen. – Niin olenkin ja näytänkin, sanoin ja sain vaivoin peiteltyä kehujen aiheuttaman mielihyvän äänestäni.

Sillä mikä voisikaan olla keski-ikäiselle suurempi kehu. Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta minulle yksi kamalimmista ikääntymisen kauhuskenaarioista on se, etten uskaltaisi enää heittäytyä, asettautua naurunalaiseksi ja leikkiä. Istuisin vain niin sanotusti pierua pidätellen ja pelkäisin nolaavani itseni. Niinkuin perustylsä keski-ikäinen konsanaan. Ja jos ei tämä kesäisen huumaava lämpöaalto saa edes vähän hulluttelemaan, niin mikä sitten?

Continue Reading